mites nää akateemiset massaluennot

ei oo kuulkaas helppoa olla
huonokuuloinen
huononäköinen
ja keskittymisongelmainen
ajattelevainen nainen
yliopiston massaluennoilla

aina pitää istua edessä
kun ei pysty keskittymään
jos joutuu kuikuilemaan
jonkun takaa
eikä muutenkaan kuulis
eikä näkis mitään

ja sit ei saatana
jos joku vaikka rapistelee jotain
heti leviää pälli ja tekis mieli huutaa
ja entäs kun aina joka vitun kurssilla
on se sama, vaikkakin erikasvoinen
vitun jänkkääjä ja besserwisser
jonka takia luennoitsijan flow katkee
ja muille tulee sellainen vaikee olo

ja sitten jonkun on aina pakko syödä klementiinejä siellä
mä vihaan klementiinejä, jumalauta
ne haisee kolme viikkoo vanhalta sukkahieltä
ja se on vähän surullista kun täytyis keskittyä bourdieuun
eikä siihen että miettii miksi edes tietää miltä haisee
kolme viikkoa vanha sukkahiki

ja sitten en myöskään tajua
miksi vitussa pitää vapaaehtoisille luennoille
tulla pelaamaan pasianssia
tai chattaamaan facebookissa

enkä sitä
miksi pitää tulla sinne luennolle
kuin johonkin himputin kahvilaan
kaverin kanssa sitten puoli luentoa
juoruilla jostain täysin epäoleellisesta
ei mua saatana kiinnosta
että päädyit paneen jotain ainejärjestöaktiivia
sitsien jatkoilla jossain vessassa
eikö noita asioita voisi käsitellä siellä kahvilla
eikä saakeli karl marx -massaluennolla

kyllä mä vaan niin paljon tätä akateemista elämää rakastan
että nämä ovat suorastaan naurettavan helppoja ongelmia
mutta voi elämän käpy ja oravat pakkasella
antakaa nyt mullekin jo rauha opiskella!


idiootti ämmä

kuinka vitun idiootti voi ämmä olla
saatana että sylettää taas ihan sata-nolla
en tajua kuka siitä hyötyy
että itsensä ongelmilla käärii ja kapaloi
oot se joka ei saa mitään aikaan

mä en ymmärrä kohta enää mitään
maailma pitää sisällään niin paljon
kummallista venkoilua ja ihmeellisiä pelejä
ei tarvii kattoo salkkareita ku elää omaa elämää

mä joskus totisesti vihaan olla minä


nyt jos raivoan, raivoan vähän lisää

nyt jos raivoan
raivoan vähän lisää
ja sitten homma eskaloituu
eikä kellään ole enää kivaa

mutta pitääkö aina olla kivaa
en mä ketään tarkoituksella ivaa
joinakin hetkinä oon vain täynnä vihaa
se näkyy ulospäin

jos

opettelen ilmaisemaan itseäni
myös suoraan kovaan ääneen
ei sitä pidä säikähtää

joskus on hirveen vaikeeta olla aikuinen ihminen


kosmiset voimat

nyt kyllä pahan pistit
tässä raidattiin autiotalot
ja nistit ryöväs kaiken mitä sait
ja istuttiin kuistilla ja nähtiin
kuinka joutsenet jääty jaloistaan kii
ja sitten sä joit lisää ja valot välkkyi niin

ja sitten oltiin hetken aikaa ihan hiljaa
kuunneltiin universumin kertomia totuuksia
kaikista jutuista joita joskus tehtiin
kun toistemme selät napalmilla pestiin

katso mua niin kuin katsoisit kengänlestiin
tuijota tyhjyyteen sellaisena hetkenä kun
muuten pelkäisit että lähtö on lähellä
ja hivele viimeisillä järjilläsi
sitä retkeä jolla eksyit kanssani
huutelemaan keskelle metsää

autiota on täällä ilman sua


nyt oon yksi heistä

nyt tiedän kaikkien niiden
olevan oikeassa jotka sanovat
että sen tietää vasta
kun tapaa yhden niistä oikeista
miltä tuntuu kun tulee
hyväksytyksi omana itsenään
juuri sellaisena kuin millaiseksi
on sattunut syntymään ja kasvamaan

ja sellaiset ihmiset
ovat aina ärsyttäneet mua
nyt oon yksi heistä
koittakaapa kestää


kuulkaas ihmiset

kuulkaas ihmiset
ja koko ihmiskunta
tässä on mun asiat
ei tarvii kysyy muilta

ihan hyvin mulla menee
mitä oikein oletatte
ehkä toiset päivät ovat
pahempia kuin toiset
mutta perusolotila on
pyhä onnellisuus

sillä onneni on tässä ja nyt
joo, toistan sitä usein
ja monin sanoin kerron saman
mutta sinun tai sinun tai
teistä yhdenkään

ei tarvitse minun elämääni kärsiä
minun kipujani kipuilla eikä
minun pelkojani pelätä
eikä minun ajatuksiani yrittää lukea
sillä ne on piilotettu kartalta
suljettu pullopostiin

jonka löytää sellainen ihminen joskus jossain
jonka ei tarvitse erikseen kaivaa
vaan jonka eteen tieto tulee itsekseen
rakkaudesta varmaan

joten kuulkaas
ja olkaa sitten
mieluummin hiljaa


aavistuksia

näimmekö tämän ennalta
aavistiko joku tulevan
olisiko pitänyt sanoa enemmän
vai puhua vähemmän ja kuunnella
olisiko joku voinut tehdä jotain paremmin

vai oliko kaikki olosuhteita
tapahtuivatko nämä asiat
hyvistä syistä
syytämmekö itseämme
vai sitä toista

mönkiikö meistä esiin
hauraita haarniskoja
kun yritämme selittää
itsellemme järkisyitä
asiaan, jossa ei ole
kuin tunnelatausta

emme nähneet tätä ennalta