ajan koordinaatit

et kai voi aikaa muuttaa
sen koordinaatteja horjuttaa
kauasko pitkä matka
lähellähän se etäisyys on

hajamielinen, hajareisin
yrittää löytää merkitystä
mikä se tunne onkaan
kun ylipäänsä tuntee jotain

et voi minua muuttaa
aika jatkaa kulkuaan

Mainokset

loppumattomat päivät

edessäni loppumattomalta tuntuva määrä
päiviä täynnä tyhjää
kokonainen ihmisen olemus vailla
vaillinaista

ei tarvitse tehdä mitään
ja kaikki on sileää
pinta ei liiku
minäkään en liiku

ihmisen saa hirmuisen helposti pois tolaltaan
sanomalla sille, että kaikki on valmista

mitä sitä tekee sellaisella elämällä
jossa on niin paljon vaihtoehtoja
ettei lopulta tarvitse tehdä mitään?


monta tarinaa

sen näkee katseesta
kuka elää aineissa
sen tyhjyyden ja
haikeuden
ei ole helppoa
olla onnellinen

sitä joskus mietin
miten siihen tilaan päätyy
henkiparka yhtäkkiäkö jäätyy
ja pää päihteisiin kääntyy

mikä siinä on
että paineen alle nääntyy

eikö elämä itsessään riitä
miettiikö ne koskaan
että ehkä se siitä
miettiikö ne mitään
laajeneeko niiden tajuntakaan
vai näkeekö ne vain ihan samaa pahaa unta
kaikki mysteerit selviävät ratkeamattomiksi
ja niiltä on turha ehkä edes kysyä, miksi

yhtä monta tarinaa
kuin on vieressä
näitä juttuja miettivääkin


vastapäiset talot

päivisin mietin, minne lähtisin
öisin makaan turkiskuoriaisen toukkia otsallani
istun iltaisin ikkunan ääressä
vastapäisen talon yläkerrassa
joku uittaa puluja ikkunansa välissä
mietin, minne siitä tulisi soittaa

öisin eksyn syyssateisiin
aamuisin ämpäriin pettymystä valan
silmissäsi katse alkaa jo ontoksi käydä
veren haju seuraa pitkin eteistä
silmäluomiesi päällä yhä enenevissä määrin
kiemurtelee matoja, sellaisia paksuja
ja sun huulillasi samoilevat enää ikenien palat

päivisin keitän teetä
öisin hiljaisuus viihtyy mun seuranain
aamuisin vettyvät joskus silmät
niitä puluja löytyy sisäpihan roskalavalta hukkuneena
sinä siellä ammeessa yhä vain makaat
ehkä olet siellä vuosisadan
minä mietin yhä, minne lähtisin

ja se joku roikkuu pian parvekkeeltaan
sitten ikkunastani se kiipeää sisään
ja sinun kanssasi käy pian ammeeseen
siinä te makaatte kaksisteen

enkä minä pääse täältä minnekään


kultakasinot

kaikki marmorikuulat
samaan pussiin kierivät
kasipallo ensimmäisten joukossa

korttien takaa ilme paljastava
tää pajatso on epäkunnossa

krouppari pyörittää silmiään
mä silti lisään panoksia
taikurit, akrobaatit
ennustajat ja marakatit
sulassa sovussa
samassa kentässä

kulta-jaskaa viimeisillä
voimillani painan
mulla on sellainen olo
että tää peli tekee musta vainaan

raaputan elämän ässäarpaa
voitot jäävät pieniksi tälläkin kertaa
lunastan ne tuhlattuani jo tulevatkin
katossa pyörii diskopallo

pidän huolta itsestäni
ja niistä jotka eivät myönnä kärsivänsä
hyppelen tasoilla ja menetän elämäni
mulla vaan ei ole niitä kolmea lisää
poistunkin tästä pöydästä


kieriskelet onnen valtateillä

kieriskelet onnen valtateillä
et näe lähestyvää rekkaa
se sinut alleen jyrää

mutta kuskin katseessa järkytystä
suurempana hämmennys
sillä sinussa ei ole mitään minkä yli ajaa
olet ontto, turta, suonissakin ilmaa
katsot mutta katse pelkkää tyhjää

varmuuden vuoksi kuski sun kylkees potkii
saadakseen jonkin varmistuksen että sä edes
koskaan ihminen olit
mutta sitä ei huomaa, olet muutenkin kuonaa

ja kuskille tulee kiire mennä seuraavalle
huoltoasemalle pikaruokaa hotkiin
mutta sitä oksettaa niin että pyrkivät ylös
kaikki muistotkin

ja sun hautakives on läpinäkyvää muovii
ja siinä lukee ainoastaan: ”tämäkin kuoli”
sä et ollut ihminen, et edes alien
sä et ollut yhtään mitään


myrskyvaroitus

jokin lähestyy
myrskyvaroitus
kaikuu pelloilla
varjojenkin välistä
surun keskeltä
mä kuulen sun äänesi

se kutsuu luokseen
pyytää jäämään
mutta mä en pysty tähän
en pysty sanomaan enää mitään

joku korvaan kuiskuttaa
sanoillaan onnesta muistuttaa
mutta mä en tunne enää mitään
on vain onttoa ja työlästä
pysytellä mukana, kärryillä

sillä olen jo käyttänyt kuvia
kuluneita, kliseitä
olen jo etäännyttänyt itseni
tyhjentänyt mieleni
luopunut huolestani

enkä perille pääse
en irtikään kai
siellä pellolla kynnän
lapiota kiveen jaksan lyödä
eikä mikään siihen kai auta
kun kaikuu kaikessa olevassa
menneisyyden merkityksellisyys