saanko minä olla tänään heikko?

saanko minä olla tänään heikko
saanko olla olematta kerrankin
se joka aina pärjää
en jaksa olla tänään vahva

minun vereni on seisahtunut
ja minun ytimeni väljähtänyt
olen nuutunut ja uupunut
alla kaikkien paineiden
miksen minä saa olla viallinen

saanko vain hetken aika olla
aivan pieni ja käpertyä siihen
pienuuteeni ja
totta hemmetissä olen sokerista tehty
suolapatsas sulikin pois

voisitko sanoa minulle:
”minä teen tänään kaiken”
niin ettet vaatisi minulta mitään
vaan antaisit minun kerrankin
olla se jolta ei odoteta mitään
antaisit minun olla hetken aikaa
liikkumatta ja keskeneräinen

Mainokset

katsonkin pois

älä uuvu ennen aavaa
älä riudu nyt
on onni kun saa
kulkea näissä kengissä
joihin ainakin 26 muuta haluaisi
on onni, on

älä pelkää
älä unohda elää
mutta miten voi elää kun katse on valju
olemus vaiti räävitty
kuinka voi hymyillä kun hymyn takana
asuu kokemus väkivallasta

älä älä koskaan kuule
tee näin tee näin tee noin
ole nyt onnellinen
mikset olisi onnellinen
on sata syytä olla onnellinen

laitan huulipunaa ja yritän kääntää ilmeen
mutten tunnista itseäni takaa kuvien
olen yhtäkkiä niin hauras
niin ohut ja viallinen

ja kun mun pitäisi katsoa suoraan
katsonkin pois
lailla niiden toistenkin
jotka katsovat pois


sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois


hidastuksia

mulla on rumat kädet
sinuun kajonneet
ovat toiveeni ja kaikki
jo ajat sitten vajonneet

olen kunnioittanut itseäni enemmän
mutten oikeastaan koskaan vähemmän
odotan että joku vastaa kun pää tyynyyn huutaa
mutta hiljaista on
vaan mun mielessä ei oo tyyntä

mä astelen sellaisella vauhdilla alakuloon
että pudotan matkalla tavarani
jos sellaisia edes on

olen antanut kaikkeni
ja nyt jo turtunut
en tiedä miksi
on elo tällaiseksi muuttunut

kristallinkirkkaat vedet odottavat kaukana jossain
kaunaa en kanna sillä enhän muutakaan voi
olen amputoitu, kerällä
kohtaloni sinetöity murheen terällä
pistimellä laitettu minuun kaikki nämä aivoitukset
joiden marionetti oon samalla kun sä mua ohjailet
ei elämä selviä sillä särkymisen määrällä

mutta kun ei osaa hidastaa
ei voi pysähtyä


jokaisella askeleella

haluaisin silittää
kaikki huolet pois puhaltaa
niin että jäisi jäljelle vain
vapaana soljuvaa vettä
joka puristuisi paidasta
kuin itsestään

että olisi enää vain raukea tyhjyys
hiljaisuus jota ei tekisi mieli
täyttää yhdelläkään sanalla

ja että jokaisella askeleella
maailma olisi kauniimpi taas

mutta kevät on pitkä
ja kaipuu syvä
ei ole mennyttä
on vain suru
pysyvä


puutteessa

ei se ole rakkautta
että vaatii
käskee, rajoittaa
hallitsee, tahtoo hajottaa

ei se ole kiintymystä
että ripustautuu
että roikkuu ja
marttyyriksi muuttuu

se on ennen kaikkea
rakkauden puutetta

itseään kohtaan