kolmetoista tärkeää sanaa

kun jostakin luovut
jotain muuta tilalle haalit
mieti tarkkaan millaisia ajatuksia vaalit
sillä ne sinua seuraavat, pelkäät tai vaadit
anna minun kertoa sinulle kolmetoista tärkeää sanaa

kun annat ajatuksillesi vallan
niillä on suurin voima
muuttaa koko ympäröivä maailma nyt

se on kaikki siitä kiinni
miten itsesi polullesi asemoit
mistä kulmasta katselet kun muut vierelläsi ui
se on kaikki kiinni ajatuksistasi
älä koskaan anna niiden määritellä sun matkaa

Mainokset

mitä minulla on yhä

minä olen jo sen ikäinen
että tästä eteenpäin vain menetän kaiken

nuoruuteni
kauneuteni

mitä enemmän aikaa kuluu
sitä helpommin huomaan ajankulun
sitä kipeämmin tartun muuttumattomaan
ymmärtäen kipeästi, ettei sellaista olekaan

ennen sysäsin paineita huomiselle
nyt ne ovat läsnä joka hetki
käteni, kasvoni, kehoni
rapistuvat edessäni hiljalleen
mutta kun silmäni avaan
on niin tapahtunut jo
kaikki siirtynyt menneeseen

jos olisin nuorena tiennyt
mitä koittaa kun viisaaksi kasvaa
en olisi malttanut sairastua
kuolemattomuuden harhaan

nyt kerään ajatuksia
kuin elämän kynnyksellä mekkoja
ne ovat kaikki
mitä minulla on yhä


häilyvä tasapaino

ehkä ongelman ydin on siinä
että sinä ajattelet liikaa itseäsi
ja minä liikaa meitä


saako minuun sattua tänään?

saako minuun sattua
saako minuun sattua tänään
saanko minä vajota mietteisiini
saanko hälinän suljettua

saako minusta tuntua pahalta
täytyykö minun vältellä hengittämistä
saanko minä olla
jos olen ihan hiljaa
saanko minä vain olla
vai tarvitseeko aina jotain

saako minuun sattua
saako minuun sattua tänään
mikään ei normaalisti tunnu miltään
saako minuun sattua tänään


mietelause saatananpalvonnasta

ei se ole saatananpalvontaa
että on omien demoniensa riivaama


kävelevät rikkinäiset muistot

lähempänä reunaa
keulin tänään
kauhtuneita paitoja
laitan kassiin
toinen toisensa perään

mietin missä meni vikaan
kun pääni ei kestänytkään
mikä olisi voinut onnistua
jos olisin uskaltanut rakastua

ehkä me kaikki olemme käveleviä muistoja
rikkinäisinä niistä ajoista
kun kerran katsoimme toisen kasvoihin
auringon laskiessa niin että
tanssi kasvoilla ikuisuus
ja siitä hetkestä ei olisi saanut edes valokuvaa
koska se hetki oli jo silloin kauan sitten mennyttä

mietin enää muutaman sekunnin
mitä ehkä tässä kaikessa menetin
mutta kipu on siitä hauska tunne
että siihen turtuu, siitä tulee vain
omille kasvoille yksi juonne
niin että kun kasvoillani tanssii ikuisuus
uupuu naamani ilmeeseen
joka kertoo kuiskaten:
”en tainnut olla onnellinen”


traumatytön alakulo

missä sä oot
oon hankala ja vaikee
missä sä oot
en pärjää, tarviin sua nyt
tule ja silitä mua ja sano
että haluut olla siinä vaan
etkä paeta omia ajatuksiasi
toiseen syliin, toiseen maailmaan

mä tiedän olevani ihan hupsu
mut kai mä oon niin traumatisoitunut
että kaiken lisäksi itseänikin pelkään
pelkään sitä että oot lähellä
ja yritän työntää sua kauemmas
mutta juuri silloin toivoisin sun jäävän
lähelle tulevan ja siihen vain jäävän

sanottaisi ei sanaakaan
mutta lämpö välillämme
haihtua ei saa toisen silmiin
eikä valua alas viemäreihin

rakastatko mua
vai onko kaikki
todellistakaan?