yö yhä ilmiliekeissä

minun käteni verisinä
kenen verta tämä on
mitä voin tehdä
jotta saisin selville
mitä tapahtunut on

minun kädessäni veitsi
ja toisessa jonkun toisen
onnettomuus

minun käteni pesevät lian kaikesta
mikä ei ole enää koskaan puhdasta
valo ei heijasta näistä silmistä
ja yö on yhä ilmiliekeissä

kielletty hedelmä

Mainokset

ruhotytön lihapuheet

mä painan veitsen vasten ihoa
annan sen upota syvälle
veri virtaa
se on kaunista
tää on mun kehoni
ja sitä juuri niin satutan
kuin milloinkin sattuu tuntumaan

raskausarvet
häpykarvat
erinäiset eritteet
selluliitti perseessä
ne ovat kaikki minussa
tässä ihossa

ajoin lapsena pulkalla puuhun
otin siitä jäljen mun otsaan
viilsin teininä auki ranteeni
siitä kasvoi arpeni
tuossa oli ennen lävistys
ja tuohon painui rokotus

mustelmilla aina oon
rupia puskee lisää
päänahkassa on töhnää
ja oon kyltynyt

fiskarssit kädessä
näytän itselleni
kuka täällä määrää
minä, minä

eikä yksikään tunne niin suureksi saa kasvaa
ettei tämä siihen autakaan
veri valuu, virtaa
haaroista suoraan
kuukupin vetelään suojaan
ja käsivarteen piirtyy jana
suoraan palovamman päälle
arpia saan lisää

tämä on mun vartaloni
kertakäyttöinen varteni
sen täytän viilloin, arvin
tämä on keinoista varmin
olla kontrollissa
eikä tarvitse pelätä
että kukaan voisi viedä minulta
tätä itsetuhoa
koska kaiken peitän eikä kukaan näe
syvällä hohkaa pimeä


itsesäälitär

en ennenkään ollut erheetön
mutta etenkin nyt olen vaillinainen
rakastan itseäni vain vähän
ja toista ihmistä aivan liikaa

mä itken monta kertaa viikossa
luullen että siihen on syy
kai sitä vähemmästäkin ihminen synkistyy
kun arjesta saa irti vain draamaa
se toistaa yhtä ja samaa kaavaa
ja on pirun, pirun raastavaa

mikä siinä on
että kun ei ole perusturvaa luotu
niin sitten aina myöhemminkin on tätä paskaa suotu
ihan kuin en osaisi elää
rauhallisesti ja hyvin
vaan ottaa säännöllisesti vallan
kipu syvin
joka hyökyy yli niin kuin thaimaassa meri
ja viistosti vedän veitsellä ihoni alle
kun en tiedä, kelpaanko maailmalle

räjäytän kaikki suhteet jo ennakkoon
niin ei tule sitten yllätyksenä kenellekään
kuinka surkea minä oon
ja voin sitten taas itseäni sääliä ja sättiä
ja surun johdosta ihoni on pätsiä
kun nuolen kylmää rautaa
toivon, että pääsisin jo hautaan
mutta tämä on vain hätähuuto
koska en mä tahdo kuolla

haluan vain haavojani uudestaan ja uudestaan nuolla
kun en tiedä, mitä parempaakaan mulle olis tuolla
koska en uskalla katsoa muuta
kuin verivanaa suurta