ehjä ja väsynyt

pala palalta inspiraatio minussa kuolee
kaikki minussa kuolee
kuihdun usvaksi aamunkarrelle
kerron terveisiä kaikille
jotka mua ennen ovat tien näyttäneet
kuljen alisen virtaa pitkin
syleillen mennessäni muistoja

maailma on niin kaunis
mut ei mua harmita
tiedän: näin tän on mentävä
oon tehnyt itseni kanssa rauhan
vaalin tätä lempeyttä nyt

harmi et vasta nyt oon ehjä
kun oon väsynyt jo
eikä enää sitä kaunista aamuakaan oo


sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois


joskus toivon että maailma pysähtyis

joskus toivon että maailma pysähtyis
että sen kaikki jylinä pakotettuna sammuis
haluaisin hukkua peittojen mereen
en epiloida sääriä ja juosta meneen

en jaksais laittaa päivällistä
enkä oikeastaan edes syödä
tahtoisin maata varjojen kajossa
ja kuunnella omia ajatuksiani

mutta en ehdi kuin olla cocktailmekossa
puhua sanoja itselleni vieraita
hymyillä hymytöntä hymyä
ja esittää sadalla tavalla
kuinka mukamas kuunnella

joskus toivon että maailma vain sammuis
en tahtois kuolla mut en aina jaksais elää

ja silti oon eniten kiireessä
eniten tasapainossa


syksyruno

nyt en parempaan pysty
on minut vallannut syksy
hiipinyt sisälle kukonaskelin
ilmestynyt ovelle kädessään mortteli
sillä se on jauhanut minun pelkoni
iloni ja uskoni yhdeksi isoksi rouheeksi
jota nyt ripottelee mielivaltaisesti
jokaiseen päivääni

aamun kuulaat askeleet
iltapäivällä narisevat kumisaappaat
illalla kaiken ylle kiipeävä pimeys
ja yöllä kylmää ja yksinäistä

tammenlehtien päällä nukkuminen
ja tähtitaivaan katseleminen
ovat ihan hauskoja toimia kyllä
mutta viehätyn enemmän
kun maailma on hetken aikaa kaunis
sellaisina päivinä jolloin
tuntee saaneensa jotain aikaan


on siis kevät

sytytän tupakan
istun kevätauringon
sakeuttamassa huoneessa
makaan sängyllä
jalkojeni välissä mies
jonka baarista mukaani sain
se on jokin oman elämänsä
suuri taiteilija
ja mä siitä voimaa
kai sillä hetkellä hain

mutta ei se lohduta mua
se tekee mut väsyneeksi
kertoo ja monisanaisesti
kuvailee kuinka pitkästi
on elämästään tehnyt
tarinoita, pukenut
tavuja sanojen ylle
ja merkityksiä
antanut ääntelylle

ja minä kuuntelen
huojentuneena siitä
ettei se vahingossakaan
kysy multa mitään
sillä minä en ole valmis
tällaiseen vieläkään
makaan tässä jalat ojossa
karistan tuhkaa grogilasiin
jonka juon myöhemmin tyhjäksi

stereoissa soi avaruusrock
sä naurat, siihen rimmaa cock
mua ei edes hymyilytä enää
laitan sut vaatteesi kerään
ja painumaan vähin äänin
vittuun mun elämästä

yhtäkkiä olen tässä
yksin kärsimässä
viina ei nouse päähän
oon juonut sata päivää
aurinko paistaa silmään
ja mua oksettaa

kylpyhuoneen kaakelit
näyttävät oudon keltaisilta
kun vihdoin joskus herään