loppumattomat päivät

edessäni loppumattomalta tuntuva määrä
päiviä täynnä tyhjää
kokonainen ihmisen olemus vailla
vaillinaista

ei tarvitse tehdä mitään
ja kaikki on sileää
pinta ei liiku
minäkään en liiku

ihmisen saa hirmuisen helposti pois tolaltaan
sanomalla sille, että kaikki on valmista

mitä sitä tekee sellaisella elämällä
jossa on niin paljon vaihtoehtoja
ettei lopulta tarvitse tehdä mitään?


sellainen nainen minusta tulee

minusta tulee sellainen nainen
joka ei koskaan kysy
vaan tietää sanomattakin
millainen täytyy olla ollakseen
kuuliainen ja kesy
enkä koskaan siihen rooliin väsy
vaan jaksan aina hymyillä
silloinkin kun läimäyttää minua pepulle
kotona isä ja koulussa opettaja
ja työpaikalla punakka mies
minä en koskaan huuda
sillä minun ääneni ei kanna

minusta tulee sellainen nainen
joka oppii sipsuttamaan huoneissa niin hiljaa
ettei varjokaan löydä kohtaa
ja joka lipuu huoneeseen niin että
muiden silmissä säikähdys häivähtää
ja liian usein jään toiseen huoneeseen
en liiku uloskaan

minusta tulee sellainen nainen
tässä talossa
ullakolla lämmitän käsiäni
muistoissa
minä istun vieri vieressä miehen kanssa
ja kirkossa veisaamme hallelujaa
ja kotona katson ikkunasta ja odotan
odotan kuolemaa

sellainen nainen minusta tulee
jos minä en lähde nyt ja laukkujani pakkaa
kun käännyn pihatiellä
näen isoäitini katseesa pilkahduksen toivoa
sen jälkeen en koskaan katso taakseni

ja minusta tulee toisenlainen nainen
ei enää koskaan kuuliainen


sä oot vahvempi kuin luuletkaan

sä oot vahvempi kuin luuletkaan
ei sun elämääs kukaan muu voi omistaa
olet viisas ja kaunis ja syntisen varma
siitä että tulet kärsimään enemmän kuin
koskaan nauttimaan
mutta kuule, kun kaikki on aivan avoinna vielä
odota kymmenen vuotta ja näet
kuinka kaikki on erilaista siellä
aikajanan siinä lineaarisessa kohdassa
joka tuntuu nyt niin kaukaiselta
mutta odottaa sua varmana
on siellä jossain vastassa

toivo, rakasta, luota ja usko
jos et muuhun niin itseesi edes
kukaan ei voi nähdä sun silmiesi läpi
eikä rikkoa sua kun oot kerran
itsellesi sallinut sen vakaan tunnun
jota eivät horjuta julmuus, ei surut
sä olet vahvempi
ottanut ensimmäisen askeleen jo

sehän se yleensä
vaikein on

siis kulje nyt eteenpäin
vaikka askeleen tahtiin
ja vaikka se vaatisi hitautta horisontin
tai vaikka etenisit väärinpäin tai
kompastuisit tai sun askeleesi tuntuisivat
raskaammilta kuin kamalat jylhät odotukset

sä olet silti jo matkalla
matkalla matkalla
matkalla matkalla matkalla
joka tärkeämpi on kuin
yksikään päämäärä

näetkö nyt
olet päässyt irti
sä olet irti
ja nyt niin paremmin
kaikessa kiinni!


28 nenäliinaa myöhemmin

ehkä mun raastava olo on sitä
että tiedän tämän olevan tältä osin
nyt vain yksinkertaisesti ohi
hän tarvitsee aikaa
ei ole valmis eikä tarpeeksi kypsä vielä

sen asian tajuaminen sattuu vietävästi
mutta ehkä hänen täytyy saada olla nyt vapaa
ja mennä mielensä mukaan
vaikkakin itse koen
että meidän suhteemme
olisi lopulta tuonut molemmille
täydellisen vapauden

musertavaa joutua toteamaan
ettei ajoitus tai maailma tai jokin
ollut nyt valmis meitä kohtaamaan

ehkä hän löytää vielä jonkun toisen
jonka kanssa haluaa asettua
ja ehkä hän kaipaa enemmän uutuudenviehätystä
sitä, että voi vain satunnaisesti nähdä hyviä tyyppejä
koska silloin ei tarvitse samalla tavalla kohdata itseään
kuin jakaessaan arjen minun, yhden ja saman ihmisen, kanssa

mä olisin ollut valmis yhdistämään sen arjen ja juhlan
ja rentouden ja kepeyden ja syvällisyyden ja vakavuuden
mutta ehkä hänen täytyy itse omilla sarvillaan määrittää oma vapautensa

sattuu, mutta tällä hetkellä se on parempi näin
ehkä hän vetää uutta matoa koukkuun ja unohtaa pian
että edes oli mitään meitä tai minua ylipäänsä
tai ehkä hän muistaa lopulta vain suhteemme huonot puolet ja ongelmat
ja romantisoi muiden ihmisten kanssa kokemansa hetket
ja uskoo ruohon olevan aina muualla vihreämpää kuin minun kanssani
minun, joka pääsi lähelle ja hetken verran piteli käsissään hänen haurasta sydäntään

on tyhjä olo


miten minun pitäisi olla

miten minun pitäisi nyt olla
tuolla kaupungin kaduillako taas
juosta riennoissa
värivalojen loisteessa
huutaa jonkun korvaan täpötäydessä baarissa
niinkö minun pitäisi olla

ja laittaa nettiin deittihakuilmoitus
ja istua espresso con pannan äärellä
tuijottamassa ulos ikkunasta
samalla kun edessäni tuikituntematon
kertoo pinnallisia asioita itsestään

ja pitäisikö mun poksautella skumppapulloja
tyttökavereiden kanssa auki
ja laulaa kaunista rietasta onnellista
karaokessa juuri ennen pilkkua
ja kävellä kaupungin toiselta laidalta
sukkahousut rikki ja eilisen meikeissä
kotiin aamuviideltä jonkun kaamion viereltä

mä en jotenkin vaan osaa tätä
rynnin tyhjäpäänä juoksumatolla
katson telkkarista jokaisen sarjan
syön kevyttuotteita ja sitten karppaan
en kehtaa olla alasti kenenkään edessäkään varmaan

pitääkö nyt keksiä uudestaan elämälle suunta
aiemmin oli helpompaa, nyt olen epävarmana taas
ehkä se tästä helpottaa
kaiketi jonain päivänä on taas parempaa


mun rakkaus kuihtui ja kuoli

mun rakkaus kuihtui ja kuoli
mut samalla haihtuivat myös murhe ja huoli

sä ehkä myöhemmin huomaat
kuinka puute läheisyyden voi
vahvimmankin luhistaa, kuristaa ja tappaa
hellään huomaansa
syvimpään uomaansa
vihan siemenen kylvää
eikä jäljelle jää ylväät
vaan surullisenkuuluiset pylväät
jotka sopivan kotvan perästä
räjähtävät, koska eivät olleetkaan terästä

sä jätit mut vaikkei edes erottu vielä silloin
sä jätit mut kun puhumasta lakkasit
etkä lähellesi enää ottanut
sä jätit mut kun muiden kanssa vain nauroit
ja silloin kun et kotiin jäädäksesi yhtään syytä löytänyt
sä jätit mut kun heläytit kännissä kristallit rikki
sä jätit mut kun aloitit lauseen pilkalla ja ivalla

mun rakkaus otti ja väistyi
tilalle löysin itsenäisyyden
ja kun huomasin etten tunne sua enää
kodissa oltiin kuin alepan kassajonossa
et askeltakaan tullut lähemmäs
mutta silmiäsi pyörittelit
ja kun mä sanoin, että mua ahdistaa
ei sekään merkinnyt mitään

ja nyt kun mä katselen omaa kämppää
tää on kaunis ja niin täynnä hyvää
ei täällä leijaile enää surun usva
vaan onnellinen saan vihdoin olla
ja joku toinen saa mun rakkauteni täysin
kunhan uskaltaa tulla liki ja siihen jäädä
mä olen täällä täysin valmiina


haluat olla vapaa

sä kaipaat jotain
mitä mä en kykene sulle antaan
haluat olla vapaa

mut mä kaipaan nuoraa
meidän välille luomaan
suoraa vuorovaikutusta
kommunikaatioo, joka ei olis usvaa

en ehkä olis uskonu susta
tai ehkä sen aiemminkin
jossain syvällä mä tiesin

sä tahdot mennä ja tehdä
et unelmoi perheestä
aloilleen asettumisesta
ja tulevaisuusnäkymistä

pitäisikö päästää irti
vai kenties yrittää lujempaa?

ehkä joskus myöhemmin
syyn tällekin mä nään