kudon itselleni seppeleen

sinä ryöppyät ylleni sykähdyksittäin
sinä kirjoitat kynsieni alle sun koodiasi
saat käsivarteni kuplimaan
ja mua kirvelee kun sä ravistat mua

olet siinä ja sun hönkäystesi
humalluttava vaikutus yhä pitää
olet läsnä vain vaivoin mutta mielessäsi itää
yhä uusia keinoja arvuutella sitä
mitä kukakin on tehnyt sinua kohtaan väärin
yhä maailmanvalloittajana omasta oikeutuksestasi häärit

minä kerään häviöt ja kudon niistä
itselleni kauniin seppeleen
missä on tasavertaisuus kun sitä joskus tarvis
en tiedä, mutta pyykit vielä huuhtelen

Mainokset

pitääkö minun hymyillä yhä tänäänkin

vieläkö odotan
tuleeko päiviä
sellaisia pehmeitä
jolloin ei tarvitse
olla kukaan
olla mitään

vai pitääkö minun hymyillä yhä tänäänkin
korokkeen takaa sanoa kuinka miellyttävin
ottein irtoaa ihmisyydestä palasia sellaisia
hellästi hajottaen kaiken mikä on pysyvää

jos tönit mua vielä vitun lehmä
saat nähdä miltä minun valtani tuntuu

pitääkö minun vielä tänäänkin kertoa
kasvot valossa kylpien
miten vähällä vaivalla voi tehdä
onnelliseksi toisen ihmisen

vitun lehmä


naisen asema

jokaisen täytyy olla vastuussa itsestään
entäs jos mä en uskalla, halua enkä kykene?
entäs jos haluan jonkun mut vahvoilla käsivarsillaan kantavan
näyttävän kaapin paikan ja antavan mun valita verhot
olenko mä silloin vapaa tekemään mitä tahdon
vai patriarkaalinen viimeisen päälle?

onko sen väliä mitä tapahtuu kodin seinien sisällä
onko jokainen valinta poliittinen?
entä jos jätän tekemättä päätöksiä
ja annan elämän kantaa
olenko silloin edistyksellinen
vai taantuneempi kuin yksikään muu nainen?

entä jos mä en haluakaan valloittaa maailmaa
entä jos mun rakkaus riittää kotioloissa
tarvitseeko mun pyrkiä johtajaksi
kun maailma on kovin kaunis näinkin?

ja mikä saa kenenkään luulemaan
että mä olisin heikko ollenkaan
entä jos nautin siitä mitä tässäkin teen
keitän miehelle teen ja nautin yhdessä
lämpimästä huomaavaisuuden eleestä

ja ehkä hyvin käyttäytyvä nainen ei koskaan jää historiaan
mutta ehkä mä en halua jäädä historiaan
vaan tunteisiin, muistoihin, energiaan
onko se väärin tällä vuosikymmenellä
että voin parhaiten näin?


keisarikin on kerrospukeutuja

hihityttää kun mietin
sun partaasi nauravan
kun päivän hesarin takaa
sä näet mun nauttivan
jokaisesta sanasta joka
kantautuu läpi pinnan
ja loksahtelee paikalleen
niin kuin mekin katsomme eiliseen
se on hauskaa ja pulppuaa
elämisen onnellisinta aikaa

ei ole sellaisia uhkakuvia
joilla meidät voisi syöstä vallasta
on kauniita valoja usvaisen aavan yllä
ja hillittyjä kävelyjä mäkisillä poluilla
ja katseita ja kuulopuheita
keisarikin on kerrospukeutuja

muistoilmoituksetkin ovat rehellisiä
valtakunta annetaan rakkaudesta
eikä kenenkään huoli, ei murhekaan
saa meitä kaikesta luopumaan
se on rakkaus, elämä
viiltävä tusina
sanomattomia sanoja
jotka meidät niin hilpeiksi saavat

nautimme joka hetkestä


minun päässäni aina menossa makaaberit bileet

entäs jos sisuskaluni toimivat
mutta sieluni on musta
odotan suuren valheen paljastusta

aseita olen jakanut
jo sadoittain heille
jotka toivovat saavansa
kerrottavakseen kalavaleen

luojani on merenvihreä tai keltainen
virheeni verenpunaisia pisaroita
niitä tihkuu monista ihoista
ja myötätuntoni vain usvainen harha

sillä minä olen astunut pimeään
minä olen mennyt nimeämään
palatseja, valtakuntia
ja ottanut liiankin kanssa osumia

kiiltävät pinnat eivät houkuta
en saa mistään mitään tunnetta
valaan päällä ratsastaessani
tunnen alakulon vyörynä ylläni
se viettelee kuin vielä yhdet
ja kipristelee kuin juorujen hileet

minun päässäni aina menossa
makaaberit bileet


haamukirjoittaja

rynnäkkökivääri rytmiä hakkaa
ajatus ei tänään sakkaa
sinisen laulun polte nakkaa
minut kellarikievariin

siellä tytöt tanssivat kauniisti
ja viini on ilmaista, tietenkin
siellä joku minulle pokkaa
ja uskoo minulla olevan otsaa
syöstä se maineeseen ja mammonaan
mutta minä olen hiljaa

vain haamukirjoittaja


onneksi tässä kävi näin

hei, mitä kuuluu
keneksi sä oikein muutuit
kannattaa varoa
koska kasvot tuohon ilmeeseen
helposti luutuu

sä sanoit, ettet enää kestä
kaipasit kuulemma radikaalisti arkee
olit kasvanu vahingossa aikuiseksi ja nyt sulla oli vaikee
tilanne kun joutuisit niin paljon uhraamaan
kuulemma tää meidän toiminta oli keskenkasvuista
sä olit alkanut haluta sitoutumista

mut mehän oltiin kuin paita ja perse
miten voit nyt väittää
että se oli pelkkä erhe
sun täydellisen cv:n syvimmässä ytimessä
susta tulee varmaan isona sellainen ihminen
jolle mikään asia ei ole sen arvoinen
etteikö sitä voisi uhrata menestyksen tiellä
mä en tunnista sua siellä

ja kun mä katson taakse
näen monia outoja asioita
vilpillisen mielen
ja paljon valheita
ei mun lopulta ole niin vaikeaa irti päästää
kun tiedän nyt, miltä kaikelta se mut säästää

painu siis vittuun siitä märehtimästä
kaikki menee aivan hyvin, kun et oo tässä
mun elämääni enää yhtään enempää saastuttamassa
sinä kamala, kiero, surkea hyypiö
et ollut alunperinkään mun tyyppiä

onneksi ollaan erillään!