totuus kulkee betoninkin läpi

miten voikaan totuutta vääristellä
käännellä, väännellä, yhtäkkiä päättää
mitä kukin tekee oikein ja mikä on väärin
nostaa joukosta itsensä esiin
heitä säälin

jumitun huoneisiin joissa joku aina laulaa
katkeransuloisella äänellä karheita balladeja
ja joku toinen aina ojentaa lasin täynnä samppanjaa
myrkytettyä, muttei sitä saa tietää

ennen kuin kaatuu
kaatuu, putoaa
romahtaa ja sortuu
jos joku näyttäisi keinon
jolla tähän tottuu
en näin herkkä olisi
paiskoisi ovia mennessäni

huoneen nurkasta loistaa valoa neonvihreää
sen takana pimeyteen moni seikka jää
tahmea lattia houreista täyttyy
maa on solkenaan kaikkea rujoa ja
timantit ovat rihkamaa ja
lupaukset urbaanilegendaa

ja valheet ovat kauniita
maalia homeen peittona
mutta totuus kulkee
betoninkin läpi

Mainokset

miksi haluta elämältä mitään

miksi haluta elämältä mitään
miksi täällä pitää elää
onko tässä mitään järkeä
satutetaan toisiamme se
kaikki aika, kun ehditään
ehtii sitten joskus jossain
kai kaikesta maksaa, velat lunastaa

miksi kukaan tahtoisi toimia oikein
kun ei ole mitään parempaakaan
kuin selittää itselleen
antaa kaikelle syyn
kiistää ongelmat niin kauan
kunnes niiden eteen luhistuu
ja sitä ennen motkottaa, salata
kaikkiin nautintoihin palata
ei mikään sellainen ole aitoa
mutta hetken vain kestää elämä

joskus toisinaan ehkä joku jossain
keksii kaikelle tälle syyn
kauniin maisemakuvan päälle
lätkäistynä sanat sen suusta
tarkasti kirjattuna
ja niitä jakavat
valaistuneet
hatarat

miksi kukaan tahtoisi nousta
suonsilmäkkeestä kohti hohtoa
kun on helpompi jämähtää
helpompaa kuin katua
helpompaa kuin omaa elämäänsä
kriittisesti katsella

miksi missään tarvitsisi olla järkeä
hyppää kyytiin, on aika kokea
eikä miettiä, kuka ja mikä on tärkeää
se on nykyajan ajaton buumi
ketään ei kiinnosta mikään
muu kuin seuraava hedonistinen muuvi
kaikki kapiset muulit
harmaantuvat ukot
siniset pillerit
ja sotaisat kukot
niistä kai me kaikki koostumme
ajatuksista, harhoista, unelmista

lopultakaan mikään ei ole aitoa


joku saa aina tietää

oot jäänyt koukkuun
siihen juovuttavaan tunteeseen
kun uuden ihmisen iholle sä meet

etkä näe siinä epäkohtaa
että vaimosi viereen lasket pääsi
heti suihkun jälkeen
sä toimit niin itsekkäästi

sulle kaikki satamat on poukamia vain
aina jonkun kupeiden syleilyssä
jotain itsestäsi tarinoit

mutta joku saa aina tietää
joku saa aina tietää
sun täytyy jonain päivänä herätä
et voi saada kaikkea
sun täytyy joskus valita
kuinka paljon toista aiot satuttaa
koska tuolla menolla sä et ketään saa
vierellesi sua tuntemaan

oot jäänyt koukkuun
sun aivoissa kemiat laulaa
sä itse sanoit mulle
että mies ja nainen voivat olla vain kavereita
mutta se koskee ilmeisesti pelkästään niitä
jotka eivät sua vain viehätä
ja niitä ei taida olla ainuttakaan
silloin kun kuulet ihon sua kutsuvan
eikä sua estä niidenkään miehet, naiset, lapset
sun on pakko valloittaa

ja kuitenkin suihkun jälkeen
sä vaimollesi korvaan kuiskutat
niitä sellaisia juttuja
jotka voisivat kai totuuksiakin olla
jos sä pystyisit mihinkään aitoon
jos sä olisit jotenkin terve ja ookoo

mutta sä et ole
ja joku saa aina tietää


yksi kaikkien puolesta

kuulkaapas arvon juoruakat
kyllä, juuri te
voisittekohan joskus sieltä
omasta norsunluutornistanne
hetkeksi alas maata kohden istahtaa
ja katsoa syvälle silmiini kun sanon tän

mä en ole pahin kaikista
en edes pahimmasta päästä
en tahdo ketään satuttaa
vaan pitää kaiken kasassa
sekös teitä vituttaa
että näen teidän läpi
ja valheista jäätte aina kiinni

miten se onkaan helppoa
sitten lopulta kaikesta yhtä ihmistä syyttää
kun omat sanat ja teot eivät päivänvaloa kestä
en enää ymmärrä mitään tästä tekopyhyydestä

sihisevät luikertelevat
korvaonkaloista sisään
niin että kertyy valheita
pahemmin kuin kaikkia karmeita
muita asioita
tietäisittepä vaan
mitä toisistanne muille kerrotte
ihmeellisiä ovat
ihmismielen terroriteot