tule lähemmäksi

älä mene kauemmaksi
tai et lähelle pääse enää
älä loittone vaan tule liki
niin ei kasva kuilu väliimme

älä pelkää äläkä kaipaa muualle kun tässä
on kokonainen ihmiselämä elettävänä yhdessä
ja se on kaunis sopimus johon molemmat sitouduimme
mutta miksi sinun katseesi harhailee
onko mielessäsi joku toinen?

muuan joku vallan muu
tavattoman surullisesti
sinua lähestyy

niin että kun laitat kätesi toisen ylle
mietit miksi ravistelee sun mieltäsi polte

mutta rakas, kuuletko, se on sun sydämesi joka pauhaa
pyytää palaamaan kotiin sillä kotona on turvaa
et löydä sitä onnea niiden toisten ihoista
se vartoo sua himassa ja ehkä siksi se onkin pahasta

koska sinä pelkäät sitä läheisyyden määrää
joka voisi sun peloistasi tehdä väärää
ja pelkäät että menetät sen kaiken

mutta juuri siten teet sen itsellesi
teet sen meille

tule lähemmäksi
älä enää pelkää

Mainokset

hämähäkit

hämähäkki kiipeää lakattuja varpaankynsiäni pitkin
mietin miksi äskenkin taas itkin
kurkkua kuristi ja kuristaa yhä
epäilys, pelko ja harmin paikka
luulin että kaikki olisi paremmin näin ja

tunne vaillinaisuudettomuudesta
valuu viemäriin mukana vartalonkuorintavoiteen
en ole nähnyt omaa katsettani kokonaiseen vuoteen
ja hämähäkit kulkevat aina pareittain

miksi mun täytyy saada näin
itseni rikki silloin kun
joku toinen vierellä korjaamisesta puhuu
ei siihen pysty lopulta yksikään muu
ainoastaan rikkoa voi toinen
sen minkä kerran itse ehjäksi luuli

hämähäkit


ei anneta historian toistaa itseään

näissä sanoissa puhuu suru
kaikkea ei tarvitse kertoa
muttei koskaan saa valehdella

oon kuullut jo tarpeeksi
sanoja peiteltyjä
käärittynä kauniisiin karkkipapereihin
joiden sisältä ei paljastunut yhdelläkään kerralla konvehtia
vaan pelkkää paskaa
kuolleita rottia ja kärpäsen munia
ja koiperhosia ja myrkytettyä absinttia
ja kuolemaa ja vihaa ja alakuloa

en ole vihainen
olen vain vähän
pettynyt

ei anneta historian toistaa itseään


matelua

mutta kun minä matelen
ryömin pohjia myöten
kahlaan raivossa
menneen otteessa
siristää silmiään
kirpeä syyllisyys

rosvo ei ole hän
aivan rappiolla
kuulen seassa lorujen
paljon surua

vaikerointi vähiin käy
syitä mihinkään
ei missään näy
tunnelma on lämmin
mutta iänkaiken surullinen
eikä auta vaikka kuinka
armoa ulkopuolelta anelee

itseään saa katsoa silmästä silmään
kun periksi ei voinut antaa


kahvipöytäspiritismiä

harkitsemattomat lauseet
kahvikupista nouseva höyry
kyynelkanavassa orastava
aavistus ektoplasmasta

tuleeko niistä sanoista kauniimpia
jos niitä koristelee vähän valkoisilla valheilla
tarvitseeko kaikkea tietää; sitäkin, mikä satuttaa?
eikö riitä, että ollaan vaan

minkä tähden sinä kaadat minulle sitä kahvia
kun minähän juon teetä
et taida ymmärtää, miksi minuun koskee
en taida käsittää vieläkään

ja kuppia liikuttaa skeptinen voima
se sama voima, joka meistä kuluttaa varmuuden
ja jättää jäljelle höyryn, joka korvien kautta
purkaa meidät palasiksi


tulitikkuja

toisinaan maailma lyö brutaalisti kasvoille
kaikki ne julmimmat kortit
syövyttää kaikesta ilon ja löytämisen riemun

mä ymmärrän sun päätöksesi kyllä
ja kunnioitan sitä
muistan sua lämmöllä

olit tärkeä monelle
nyt ehkä syyttävät itseään he
mutta syntymäänsä kun ei voi valita
ovat loput langat käsissä itsellä

ehkä sä pääsit niistä ahdistuksista
nyt kun lähdit elämään seuraavaan
mä muistan sut hyvistä hetkistä
niitä jään kaipaamaan

nuku hyvin
ei ole kuolemaa


kiitos

olet nähnyt minut pahimmillani
olet kuunnellut vierestä herkkyyteni
olet istunut huoneissa, pitänyt kädestä
kestänyt inhimillisyyteni

muttet pysty enää
et tahdo enempää
et enää jaksa
kantaa minun taakkaani
et enää jaksa ymmärtää
et enää tunne mitään
et ole enää vuosiin tuntenut mitään

rakkaus ei riittänyt
päätit lähteä nyt
se käy ehkä helposti
en huuda perääsi

mutta salaa toivoisin
sun kuulevan anteeksipyyntöni
kuiskaan sen tuulen mukana
merelle päin

sä sanoit että sydämesi on lyijyä
kaiken tämän teräksen alla
et enää jaksanut ymmärtää
valitsit itsesi
vielä jonain päivänä
mä kiitän viisauttasi