tämäkin päivä jää kesken

tämäkin päivä jää kesken
en saanut aikaiseksi muuta kuin

haravoinnin
säärikarvojen ajelun
äidille soittamisen
tenttikirjan loppuunlukemisen
tietokonepelin pelaamisen
työvuoron
artikkelin kääntämisen
karjalanpaistin tekemisen
lapsen nukuttamisen
koiran trimmaamisen
ikkunanpesun
citizen kanen katsomisen
sauvakävelylenkin
saunomisen
seksihommien
muffinssien valmistamisen
muotibloggaamisen
irkkaamisen
piikkimatolla makaamisen
vuorilla joogaamisen
laskettelun
stand up -keikan katsomisen
rokkikeikalla pogoamisen
ukin hautajaisvalmistelujen
hyväntekeväisyyskutsujen
ei-tunnustuksellisen talvijuhlan korttien askartelun
jumppapallolla pyörimisen
paljussa makaamisen
superfoodien sekoittamisen
uuden jääkaapin ostamisen
mummon pyykkien pesemisen
ystävän erotilityksen kuuntelemisen
miley cyrusin twitter-tilin stalkkaamisen
ostarin nurkalla maleksivan juopon raitistumisen
pakanakummilapsen lahjalapaset
omille lapsille maailman synnystä johtuvien kysymysten vastaamisen
aivojen joka osien ymmärtämisen tieteellisen selityksen
läheisen traumojen parantamisen

tämäkin päivä jää kesken


minä palan nyt loppuun

minä palan nyt loppuun
sovitaanko niin
minä en enää jaksa
nyt riittää, vittu saatana

eiköhän tässä ole taas
tullut tehtyä kolmen hommat
kuuden tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen
aivot yhä tulessa

nyt ei kyllä ajatuskaan lomasta lohduta
mun pää käy ylikierroksilla
näen silmissä kaavakkeita
lappuja lippuja deadlineja
työkone savuaa ja päässä
post-it-laput olemasta lakkaa
silkkaa loppumattomuuttaan

minä palan nyt loppuun
ja jäähdytysnesteestä
saa alkoholismin ja syövän
katsotaan asiaa uudestaan
sitten kun on seuraava pyhä
että olenko jo palannut
vai lataamossa yhä


oletko jo valmis pysähtymään

oletko jo tarpeeksi väsynyt
oletko hyvä, oletko nyt
seisotko alasti päälläsi
lukien platonin valtion
takaperin indokiinaksi
samalla kun sun rinnoiltasi
täydellisyys kumpuaa

oletko jo tarpeeksi suorittanut
oletko jo rehkinyt, huhkinut
kirjoittanut tuhat merkkiä
varmuuden vuoksi
kun riittäisi pelkkä nyökkäys
oletko jo itkenyt iltaisin
kun et tänäänkään ehtinyt syödä

oletko jo raapinut ihosi
verille niin kuin silloinkin
kun asettelit kaavoja vierekkäin
kirjoitit pelkän ällän vain
etkä saanut kuin neljä stipendiä
ja naapurinmummolta arvokkaan korun

oletko jo tarpeeksi kaivannut
kaikkeen jotain merkitystä
oletko jo saanut vaiennettua
sen äänen sun päästä
joka niin kovaa huutaa
ettet untakaan saa

oletko jo valmis pysähtymään


mites nää paineet ja odotukset

mulle sanoivat aikanaan sekä isä että äiti
ja koko ympäröivä maailma
että käy nyt tyttö hyvä koulut
niin saat kaiken
mitä oot koskaan halunnut
ja kun kasvatat bruttokansantuotetta
niin saat kultaisen kruunun

no, täällä mä yhä sitä kruunua odotan
yksin viinilasin kanssa

kun mikään ei ole kamalan varmaa
niin asioiden ajatteleminen siltä pohjalta
että ”kun teet näin, käy näin”
on ehkä vähän vanhentunutta

tottakai omat vanhemmat haluavat lapsensa parasta
ja monelle se paras tarkoittaa hyvää toimeentuloa
ja yleistä arjessa pärjäämistä
mutta mitäs kun tuntuu nyt
että on jäänyt elämä elämättä
kun oon mennyt vain ympäristön ohjeiden mukana
ilmeisesti jonkinlaiseen kollektiiviseen harhaan
jossa parhaat on niitä, jotka uhraa onnensa
saadakseen ulkopuolista kiitosta

tänään mä päätän
etten jaksa enää odottaa
ihan sama
nyt alan itseäni arvostaa
sillä vain siten mä oikeasti
sen korkeimman kruunun saan