ysärin lapset

mitä mustakaan koskaan tulee
väliinputoaja, sukupolvi y:n edustaja
laman lapsi ja laman aikuinen
joskus luvattu jotain
nyt pettyneitä
vanhempiamme köyhempiä
ja mites kun nekään ei oo rikkaita?

jonkin ajan nousukausi, koulutus ja kaikki
nyt ei oo niitä töitä, on valvottuja öitä
eihän täällä uskalla edes lisääntyä
miten säästät kun tilillä on kaksi euroa?

ilmastonmuutos, huoltosuhteen muutos
resurssien puutos
ulkoinen uhka, sisäinen uhka
yksinäiset sudet ja terroristit

hallitus joka ei vaan tajuu
kuinka vitun synkkää ja rajuu
oli syntyä siihen maailmaan
johon me synnyttiin

ehkä nuoremmat on tottuneet jo
ehkä niille ei koskaan luvattukaan mitään
ehkä ne syleilee kaaosta tuosta vaan
mutta me pudotaan siihen railoon
joka jää suurten ikäluokkien
ja superjulkkisteinien varjoon

voiko tästä enää edes itseään syyttää
taidan laittaa spice girlsit soimaan
kunnes se vaihtuu siihen että nothing else matters

ja sen jälkeen
nothing matters

Mainokset

mites tää eksistentiaalinen ahdistus

oon kotibileissä
23 vee ja valmis hyppään ikkunasta
tää on niin korkeella
oon kuin carrie new yorkissa
elämä on turhaa kuin näiden yliopistoelitistien lätinät
jos hyppään nyt, ei kukaan mitään menetä
ainejärjestöjen kokouksissa
ehkä hieman päivittelevät
ja joku kirjallisuustieteen opiskelija
käyttää mua materiaalinaan
ja yhtäkkiä mulla on kavereita
kuin opintopisteitä konsanaan

kai me kaikki ollaan täällä verkostoitumassa
luomassa itsellemme pohjaa loistaa
ollaksemme relevantteja on meidän oltava koherentteja
kiinni elämässä ehtii olla sitten kun
on ensin dokattu nämäkin bileet
alkoholin suojissa jokainen meistä pystyy kätkemään sen
ettei tässä maailmassa ole mitään järkeä
miten missään kehityksessäkään on mitään pointtia
ketä kiinnostaa enää lähteä mukaan siihen pyöritykseen
luopua vapaasta ajasta tehdäkseen työtä
jolla kasvattaa bruttokansantuotetta
ja maksella kuuskyt vuotta veroja
joita syötetään milloin mihinkin maahan uppoavaan
eikö kukaan huomaa
miten sairasta tämä on

ovathan ajat aina olleet sekavia
nyt kaikki vain on pirstaleina
tulevaisuuden uhkakuvat eivät ole enää tuolla jossain edessä
vaan tässä ja nyt, hurrikaaneina ja raekuuroina
jos ei äiti maa anna pataan
niin sen tekee maailmanpolitiikka
valtiot ja yksittäiset hörhöt
pyöreän pöydän ääressä pönöttävät pöntöt

miksi edes yrittää mitään
kun ei mistään kuitenkaan idä sitäkään vähää
anteeksi kaikille teille
kun musta ei ollutkaan tähän
tulevaisuuden toivoksi ja kansakunnan valoksi
mä lähden tänään
ainoa valinta
joka on enää mun käsissä
hei hei, elämä


mites nää kuntaliitokset

mites nää kuntaliitokset
ens vuonna nuorgamista
tullee porvoon lähikunta
ja turussa ihmetellään
niitä poroja

tehostuuko julkinen talous
paistaako tässä kasvava jalous
tarjotaanko kaikille palvelut
ja päästäänkö turhasta byrokratiasta

kamalan puisevaa
paljon kiintoisampaa
on miettiä
tarvitaanko rajoja
entäpä heimoja?
miten lätkäjoukkueet jakautuis
kenen murteelle ja maamerkeille vois enää hyväntahtoisesti nauraa
kun oltais kaikki samaa harmaata kauraa

eu-politiikka näyttää osviittaa
irrallisuus ja globaalit kriisit
en haluais poteroitua
mut jotenki en tahtois
aina vaan taipua
kaikenlaisiin muutoksiin
jotka vievät pohjaa minulta
kulttuurisena olentona