kolmetoista tärkeää sanaa

kun jostakin luovut
jotain muuta tilalle haalit
mieti tarkkaan millaisia ajatuksia vaalit
sillä ne sinua seuraavat, pelkäät tai vaadit
anna minun kertoa sinulle kolmetoista tärkeää sanaa

kun annat ajatuksillesi vallan
niillä on suurin voima
muuttaa koko ympäröivä maailma nyt

se on kaikki siitä kiinni
miten itsesi polullesi asemoit
mistä kulmasta katselet kun muut vierelläsi ui
se on kaikki kiinni ajatuksistasi
älä koskaan anna niiden määritellä sun matkaa

Mainokset

nimetty

pidä pääsi kylmänä
sillä huipulla tuulee
ei ole helppoa olla siellä
missä itsestäänkin liikoja luulee
missä kaikkea tulee epäillä
eikä ole säädyllistä säätä

anna minulle aikaa olla minä
anna minun käsitellä asiat
anna minun huutaa ja olla vaiti
anna minun tehdä niin kuin parhaiten taidan

pidä hehkusi liekissä
pidä valosi spoteissa
pidä itsestäsi kiinni maailman pyörteissä
ja rakasta koskaan mitään vaatimatta

äläkä koskaan nimeä minua viholliseksesi


valtava valta

sulla on valtava valta
käsissäsi mun sydän
se sykkii paljaana, näetkö?
kuinka aiot sitä kohdella?

voit kahdella sanalla
saada sen voimattomaksi
ja niin kovin halvalla
rikki sen raiskata

jos saan pyytää
ole hellä ja
rakasta äläkä
koskaan valehtele


kukaan ei enää palaa

kun sä kurkotat mua kohti
näet sen mitä olen piilottanut
mua ympäröi kilometrin korkuinen muuri
uskallatko kurkistaa sen yli?

siellä toisella puolella ei ole länsi-saksa
tai kiinalaisten muurinrakentajien kalloja
siellä on viileää ja pimeää
ja sanoja lausumattomia satoja

siellä elää savuinen jazz-salonki
kuiskauksia tulessa ja vapinaa tuulessa
mulla on arpia huulissa
suudelmasta uskomattomien
kaivauksilta maan alaisen joen
ja hiljaisuudesta pelon
värinästä perhosten

minä elän ja elän hengittäen
vain vaivoin näen vielä sinne
missä loppumattomasti huutavat sirkamat ikuisuudesta
kaikkialla palaa, täälläkin palaa

kukaan ei enää palaa


luotan mun vaistoon

entä jos sä opit tuntemaan mut
saat vihiä siitä
millainen oikeasti oon
jäätkö sä silloin siihen
vai uskotko mielikuviin
ja puheisiin
sun omiin

vai tuletko lähemmäs katsomaan
minkä värinen aura on
eikä se olekaan niin yksinkertaista
me ollaan kaikki keskeneräisiä

otatko sä silloin mut avosylin vastaan
vai käsketkö pois painumaan
mä en ole varautunut kumpaankaan vaihtoehtoon

luotan mun vaistoon
se on mun elinehto


itsevihan nainen

mä en oo mitään muuta kuin
viheliäinen lutka
mielisairas, nolo, tyhmä
saatanan surkein lapsi
ja maljakon kuihtunein kukka

oon putka
jossa elähtäneet spurgut käyvät
näkemässä megan foxin kasvot
tai entisensä

mä olen vain kupla
joka puhkeaa kun joku aina tajuaa
ettei mitään enempää ollutkaan
ei koskaan mitään enempää

kuin pelkkä kusinen huora


sivuosan nainen

jo joutuu kaikki mainen
edestä glorian väistymään
minä olen nainen
vailla valoa
verhoissa lymyilen
klaffivirheet kädessäni

seurailen sellaista usvaa
jonka keskeltä ei näe
kuin kangastuksena
oman peilikuvansa

harha-askeleet tiellä pohjoiseen
jääneet monille viimeisiksi

kuka rakastaa ketä ja miksi
valveunia liikaa vaan
ymmärrys hetken hehkusta
ja lopullisuus äänessä

heitä minä ohjaan
ja ehkä vähän pelkään