elämäsi rakkaus

sanot, että olen elämäsi rakkaus
mutta ei, en minä ole
vaan

päihteet

ja se saa minut surulliseksi niin
että sydämeni särkyy


monta tarinaa

sen näkee katseesta
kuka elää aineissa
sen tyhjyyden ja
haikeuden
ei ole helppoa
olla onnellinen

sitä joskus mietin
miten siihen tilaan päätyy
henkiparka yhtäkkiäkö jäätyy
ja pää päihteisiin kääntyy

mikä siinä on
että paineen alle nääntyy

eikö elämä itsessään riitä
miettiikö ne koskaan
että ehkä se siitä
miettiikö ne mitään
laajeneeko niiden tajuntakaan
vai näkeekö ne vain ihan samaa pahaa unta
kaikki mysteerit selviävät ratkeamattomiksi
ja niiltä on turha ehkä edes kysyä, miksi

yhtä monta tarinaa
kuin on vieressä
näitä juttuja miettivääkin


mirella

sulla on polviesi alla kyyneleet
joku tyyppi lasolia juotuaan
ne painoi sinne lyijytäytekynällään
ja sä nauroit ja sun nauru kaikui kattojen yli
helisi yössä kuin lähikaupan rikkoutuva lasi
etkä kamalasti mitään kysellyt
mutta omaa oloasi nostatit

ja mä vihaan sun kaltaisiasi olentoja
mä vihaan sitä, miten en saa susta otetta
mä vihaan sitä, kuinka kaikki on sulle niin helppoa
kuinka hypit maailmojen välissä

sillä kun vaihtuu putki pätkään
sä olet hyvä siinä, mitä teet, nähkää
istut palavereissa ja käytät sanoja, kuten ”turbulenssi”
ja sitten itsetehdyt pullat tarjoat koko väelle

ja sitten kun kellokortilla seinää nakkaat
otat jotain, joka saa sun sydämen hakkaan
painut sinne sekaan pummien
ja sua pitää sanoa mirellaksi
kotiin otat salaa taksin

mä vihaan kaikkea sitä, mikä saa sut
sekaisin olemista hehkuttamaan
mä vihaan sitä kuinka täristenkin
saat kaiken töissä rullaamaan
ja mä vihaan aurinkoa ja mä vihaan kuuta
en saa elämääni koskaan mitään muuta

miksi mä en itse osaisi rentoutua
päästäisi kerrankin irti ja antaisi mennä
mä en halua, mä en pysty, mä en osaa
mä käytän kaiken energiani vihaamaan sua