mites tää viihteen kuluttaminen
Julkaistu: syyskuu 19, 2013 Kategoria(t): ajan henki | Tags: hetkessä eläminen, itsekkyys, media, mielihyvä, nykyaika, pop, viihde Jätä kommenttisitä sanotaan
ei oo viihteel sijaa
mut mä sitä puolustan
en muusta piittaa
oon kiinnostuneempi nykyajasta
se inspiroi mua
oon kiinni täs todellisuudessa
tiedän kyllä historian
mut en anna sen rajoittaa mua
mua ei haittaa
vaikka olisin palikka
nautin jokaisesta hetkestä
oon mielihyvän perässä
todempi on todellisuus
kun ymmärtää mitä
kaikkea siinä on
kyllä ne järjen äänet
aina jostain nousevat
miksi tuhlata aikaa
vuosisatojen jatkumoon
kun voi elää tässä hetkessä
kuplivissa tunteissa
aistia kaiken voimalla
ja olla kiinni maailmassa
ei herkille
Julkaistu: elokuu 30, 2013 Kategoria(t): ajan henki, pään sisällä | Tags: herkkyys, kuolemanhalu, maailma, mielen järkkyminen, nykyaika, pelko, todellisuus Jätä kommenttiehkä maailma seuraa niitä
jotka eivät koskaan pelkää
ehkä maailma sopii niille
jotka eivät koskaan jätä menemättä
ehkä maailma tukee niitä
jotka heittäytyvät ehdoitta
mutta vain sellaisiin asioihin
joissa herkkyyttä ei tarvita
joissa pärjää kun oma etu on tärkeintä
ja muut ihmiset joustavaa käyttöluottoa
silloin sinä ja minä
jäämme maailman jalkoihin
ja nukahdamme synkkiin iltoihin
sillä maailma ei ole meille otollinen
ei tämä aika eikä tämä hetki
elämän oivaltaminen on loputon löytöretki
jatkakoot kulkuaan ne jotka eivät ole
kiinnostuneita löytämään mitään syytä
uniikit lumihiutaleet
Julkaistu: kesäkuu 14, 2013 Kategoria(t): ajan henki | Tags: itsensä kehittäminen, media, nykyaika, pinnallisuus Jätä kommenttimun pitäis kai olla solidaarinen
mut se on tosi vaikeeta
ku oon lähinnä pettyny ja vihainen
en oikein tiedä, miksi
mutta mua vituttaa kun ihmiset
eivät löydä itselleen paikkaa
eivätkä itseään suostu kohtaamaan
oon hirveen ikävystynyt
kun kaikki juoksevat
samaan väärään suuntaan
toistelevat sanoja
jotka merkitse eivät yhtään
mitään ei oikein
kukaan saa aikaan
kaikilla kiire
huutaa ja jauhaa
saavutuksista
jotka tapahtuvat
joskus tulevaisuudessa
tai ehkä niiden päässä
miksi mua ärsyttää
olenhan samanlainen
miksi ketään syyttää
lampaita lienemme kaikki
liemessä jossa jo
osa meistä kelluu
mutta mua hirvittää
miksi muut ei näe tätä
osoitan keisaria
muttei kukaan huomaa
eikä kuule mun raivoa
enkä mä olekaan samanlainen
olen tarkkaillut liian kauan
nähnyt, mistä kaikki tää siintää
mutta ennen kuin saan sen puettua sanoiksi
kaikki ehtii muuttua
ja sekin hirvittää
elämä on valtavan ihanaa
miksi haluta elämältä mitään
Julkaistu: huhtikuu 4, 2013 Kategoria(t): ajan henki | Tags: hedonismi, illuusiot, nihilismi, nykyaika, valheet Jätä kommenttimiksi haluta elämältä mitään
miksi täällä pitää elää
onko tässä mitään järkeä
satutetaan toisiamme se
kaikki aika, kun ehditään
ehtii sitten joskus jossain
kai kaikesta maksaa, velat lunastaa
miksi kukaan tahtoisi toimia oikein
kun ei ole mitään parempaakaan
kuin selittää itselleen
antaa kaikelle syyn
kiistää ongelmat niin kauan
kunnes niiden eteen luhistuu
ja sitä ennen motkottaa, salata
kaikkiin nautintoihin palata
ei mikään sellainen ole aitoa
mutta hetken vain kestää elämä
joskus toisinaan ehkä joku jossain
keksii kaikelle tälle syyn
kauniin maisemakuvan päälle
lätkäistynä sanat sen suusta
tarkasti kirjattuna
ja niitä jakavat
valaistuneet
hatarat
miksi kukaan tahtoisi nousta
suonsilmäkkeestä kohti hohtoa
kun on helpompi jämähtää
helpompaa kuin katua
helpompaa kuin omaa elämäänsä
kriittisesti katsella
miksi missään tarvitsisi olla järkeä
hyppää kyytiin, on aika kokea
eikä miettiä, kuka ja mikä on tärkeää
se on nykyajan ajaton buumi
ketään ei kiinnosta mikään
muu kuin seuraava hedonistinen muuvi
kaikki kapiset muulit
harmaantuvat ukot
siniset pillerit
ja sotaisat kukot
niistä kai me kaikki koostumme
ajatuksista, harhoista, unelmista
lopultakaan mikään ei ole aitoa
mites tää nykyaika
Julkaistu: lokakuu 19, 2012 Kategoria(t): ajan henki, mites nää | Tags: nykyaika, tulevaisuus Jätä kommenttimites tää nykyaika
kun aina sanotaan
että pitäis elää hetkessä
muttei kuitenkaan sais olla kärsimätön
kaikki-heti-mulle-nyt
mut jos pitäis jokainen tuokio elää kuin viimeistä päivää
niin eihän se nyt mene yhtään minkään logiikan mukaan
koska jos mä eläisin kuin viimeistä päivää
tekisin ihan kaikkea kiellettyä
söisin pelkkiä verisuonisairauksia
piikittäisin huumeita silmään
järjestäisin orgiat
sisustaisin kämpän moottorisahalla
soittaisin läpi kaikki urpot
joiden vuoksi olen koskaan itkenyt
ja antaisin niiden kuulla kunniansa
sen jälkeen soittaisin iltalehteen
kertoisin kaiken mitä tiedän
lähettäisin kirjepommeja
haukkuisin omat vanhemmat
ja rakastaisin rajusti kaikkia
antaisin katkeruuden sävyttää kaikkea tekemistäni
koska tietäisin joutuvani
pois ennen kuin pari muuta
joiden kokisin enemmän kuuluvan toiseen hiippakuntaan
hetkessä elämiseen liittyy aina vapaus ja vastuu
viimeiseen päivään liittyy aina luopuminen ja katharsis
niin että mitäs nyt sitten, niin
kun nykyaika lyö tällä tavalla paradoksia naamaan
ei kai sitä muuta voisi odottaakaan
mutta eikö kukaan muu huomaa
että on aika joutavaa muistuttaa
kuinka kaikki me kuolemme joskus
kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin muistaa
että keskimäärin siihen menee helvetin kauan
ja että matkalla täytyy aina ottaa huomioon
enemmän kuin ehkä olisikaan valmis
niin että niin
en tiedä, miten menetellä
toistaiseksi elän vahvasti
jalat irti maasta ja tulevassa
jotten laittaisi kaikkea tässä hetkessä
paskaksi niin että heilahtaisi
vain ikävyyksiä sitten ikuisiksi ajoiksi
antakaa mulle mun popkornit
niin kornia kaikki on
mites nää pikkukaupungit
Julkaistu: syyskuu 6, 2012 Kategoria(t): ajan henki, ihmissuhteet, mites nää, pään sisällä | Tags: kaipuu, nykyaika, sosiaaliset ympyrät Jätä kommenttiminä mätänen täällä
tässä mokomassa kaupungissa
jonka yllä tunnen valtavasti synkkää energiaa
lukuisia pettymyksiä
ongelmia ja pahaa mieltä
tämä on kaupunkina sellainen
että täällä käydään kääntymässä
ja sitten palataan sinne, missä elämä on
tänne jäävät vain ne, jotka täällä syntyvät
eivätkä ole tarpeeksi kunnianhimoisia
koettaakseen onneaan muualla
monet turtuvat, monet tyytyvät
mutta minä tahdon enemmän
tahdon nähdä, tahdon kokea
tahdon tuntea kaikki maailman värit ja valot
tahdon seisoa korkealla ja hypätä tuntemattomaan
haluan aistia, haluan uskaltaa ja elää!
haluan elää!
sen sijaan olen täällä
tässä kurjassa ja synkässä
syksyn entisestään surentamassa kaupungissa
jossa kaikki tuntevat toisensa
eikä kellään ole kivaa
tunnumme kaikki kelluvan
kaikki jollain tapaa odottavan sitä hetkeä
että pääsisimme oikeasti vapautumaan
pääsisimme pois odotusten, synkkyyden
ja rikkinäisten unelmien ikeestä oikeaan elämään
elämään, joka näyttäisi ja tuntuisi hyvältä
sen sijaan odotamme aikaa, jota ei tule
ei täällä, ei näissä sykleissä ja kuvioissa
olemme diagnosoidusti kujalla
olemme syrjäytymisvaarassa
ja mukamas vähemmän vastuussa omasta elämästämme
mä haluan enemmän
en aio tänne jäädä
päästäkää mut menemään
ihmissuhdekoodeista
Julkaistu: heinäkuu 28, 2012 Kategoria(t): ajan henki, ihmissuhteet | Tags: angsti, heti-kaikki-mulle-nyt, huomionkipeys, ihastuminen, kärsimättömyys, läheisriippuvuus, nykyaika, sosiaalinen media, sosiaaliset ympyrät Jätä kommenttilaita mulle viesti
laita, laita, laita
mä tiedän, että sä olet onlinessa
stalkkaan sua facebookissa
laita, laita, laita
mä puren yhteen mun hampaita
miks sä vastaat noille muille
mut mulle et mitään
vastaa, vastaa, vastaa
kolmen tunnin päästäkään
ei yhtään mitään
sä et siis rakasta mua
kyl mä ymmärrän
mä tykkään sun statusta
jos vielä vähän lisää yritän
niin ehkä sä muhun huomiosi keskität
vastaa nyt, saatana
lopulta laitat viestiä
sun kännykästä oli akku lopussa
ja facebookissa oli bugista
sen näkee virhelokista
sit kysyt, onko kaikki ookoo
ja mä tietty vastaan, että joo!
nyt kun sain sulta huomioo
niin kaikki hyvin on