mites tää viihteen kuluttaminen

sitä sanotaan
ei oo viihteel sijaa
mut mä sitä puolustan
en muusta piittaa
oon kiinnostuneempi nykyajasta
se inspiroi mua
oon kiinni täs todellisuudessa
tiedän kyllä historian
mut en anna sen rajoittaa mua

mua ei haittaa
vaikka olisin palikka
nautin jokaisesta hetkestä
oon mielihyvän perässä
todempi on todellisuus
kun ymmärtää mitä
kaikkea siinä on

kyllä ne järjen äänet
aina jostain nousevat
miksi tuhlata aikaa
vuosisatojen jatkumoon
kun voi elää tässä hetkessä
kuplivissa tunteissa
aistia kaiken voimalla
ja olla kiinni maailmassa

Mainokset

ei herkille

ehkä maailma seuraa niitä
jotka eivät koskaan pelkää
ehkä maailma sopii niille
jotka eivät koskaan jätä menemättä
ehkä maailma tukee niitä
jotka heittäytyvät ehdoitta

mutta vain sellaisiin asioihin
joissa herkkyyttä ei tarvita
joissa pärjää kun oma etu on tärkeintä
ja muut ihmiset joustavaa käyttöluottoa

silloin sinä ja minä
jäämme maailman jalkoihin
ja nukahdamme synkkiin iltoihin
sillä maailma ei ole meille otollinen
ei tämä aika eikä tämä hetki

elämän oivaltaminen on loputon löytöretki
jatkakoot kulkuaan ne jotka eivät ole
kiinnostuneita löytämään mitään syytä


uniikit lumihiutaleet

mun pitäis kai olla solidaarinen
mut se on tosi vaikeeta
ku oon lähinnä pettyny ja vihainen
en oikein tiedä, miksi
mutta mua vituttaa kun ihmiset
eivät löydä itselleen paikkaa
eivätkä itseään suostu kohtaamaan
oon hirveen ikävystynyt
kun kaikki juoksevat
samaan väärään suuntaan
toistelevat sanoja
jotka merkitse eivät yhtään

mitään ei oikein
kukaan saa aikaan
kaikilla kiire
huutaa ja jauhaa
saavutuksista
jotka tapahtuvat
joskus tulevaisuudessa
tai ehkä niiden päässä

miksi mua ärsyttää
olenhan samanlainen
miksi ketään syyttää
lampaita lienemme kaikki
liemessä jossa jo
osa meistä kelluu
mutta mua hirvittää
miksi muut ei näe tätä
osoitan keisaria
muttei kukaan huomaa
eikä kuule mun raivoa

enkä mä olekaan samanlainen
olen tarkkaillut liian kauan
nähnyt, mistä kaikki tää siintää
mutta ennen kuin saan sen puettua sanoiksi
kaikki ehtii muuttua
ja sekin hirvittää

elämä on valtavan ihanaa


miksi haluta elämältä mitään

miksi haluta elämältä mitään
miksi täällä pitää elää
onko tässä mitään järkeä
satutetaan toisiamme se
kaikki aika, kun ehditään
ehtii sitten joskus jossain
kai kaikesta maksaa, velat lunastaa

miksi kukaan tahtoisi toimia oikein
kun ei ole mitään parempaakaan
kuin selittää itselleen
antaa kaikelle syyn
kiistää ongelmat niin kauan
kunnes niiden eteen luhistuu
ja sitä ennen motkottaa, salata
kaikkiin nautintoihin palata
ei mikään sellainen ole aitoa
mutta hetken vain kestää elämä

joskus toisinaan ehkä joku jossain
keksii kaikelle tälle syyn
kauniin maisemakuvan päälle
lätkäistynä sanat sen suusta
tarkasti kirjattuna
ja niitä jakavat
valaistuneet
hatarat

miksi kukaan tahtoisi nousta
suonsilmäkkeestä kohti hohtoa
kun on helpompi jämähtää
helpompaa kuin katua
helpompaa kuin omaa elämäänsä
kriittisesti katsella

miksi missään tarvitsisi olla järkeä
hyppää kyytiin, on aika kokea
eikä miettiä, kuka ja mikä on tärkeää
se on nykyajan ajaton buumi
ketään ei kiinnosta mikään
muu kuin seuraava hedonistinen muuvi
kaikki kapiset muulit
harmaantuvat ukot
siniset pillerit
ja sotaisat kukot
niistä kai me kaikki koostumme
ajatuksista, harhoista, unelmista

lopultakaan mikään ei ole aitoa


mites tää nykyaika

mites tää nykyaika
kun aina sanotaan
että pitäis elää hetkessä
muttei kuitenkaan sais olla kärsimätön
kaikki-heti-mulle-nyt
mut jos pitäis jokainen tuokio elää kuin viimeistä päivää
niin eihän se nyt mene yhtään minkään logiikan mukaan

koska jos mä eläisin kuin viimeistä päivää
tekisin ihan kaikkea kiellettyä
söisin pelkkiä verisuonisairauksia
piikittäisin huumeita silmään
järjestäisin orgiat
sisustaisin kämpän moottorisahalla
soittaisin läpi kaikki urpot
joiden vuoksi olen koskaan itkenyt
ja antaisin niiden kuulla kunniansa
sen jälkeen soittaisin iltalehteen
kertoisin kaiken mitä tiedän
lähettäisin kirjepommeja
haukkuisin omat vanhemmat
ja rakastaisin rajusti kaikkia

antaisin katkeruuden sävyttää kaikkea tekemistäni
koska tietäisin joutuvani
pois ennen kuin pari muuta
joiden kokisin enemmän kuuluvan toiseen hiippakuntaan
hetkessä elämiseen liittyy aina vapaus ja vastuu
viimeiseen päivään liittyy aina luopuminen ja katharsis
niin että mitäs nyt sitten, niin
kun nykyaika lyö tällä tavalla paradoksia naamaan
ei kai sitä muuta voisi odottaakaan
mutta eikö kukaan muu huomaa
että on aika joutavaa muistuttaa
kuinka kaikki me kuolemme joskus
kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin muistaa
että keskimäärin siihen menee helvetin kauan
ja että matkalla täytyy aina ottaa huomioon
enemmän kuin ehkä olisikaan valmis

niin että niin
en tiedä, miten menetellä
toistaiseksi elän vahvasti
jalat irti maasta ja tulevassa
jotten laittaisi kaikkea tässä hetkessä
paskaksi niin että heilahtaisi
vain ikävyyksiä sitten ikuisiksi ajoiksi

antakaa mulle mun popkornit
niin kornia kaikki on


mites nää pikkukaupungit

minä mätänen täällä
tässä mokomassa kaupungissa
jonka yllä tunnen valtavasti synkkää energiaa
lukuisia pettymyksiä
ongelmia ja pahaa mieltä

tämä on kaupunkina sellainen
että täällä käydään kääntymässä
ja sitten palataan sinne, missä elämä on
tänne jäävät vain ne, jotka täällä syntyvät
eivätkä ole tarpeeksi kunnianhimoisia
koettaakseen onneaan muualla

monet turtuvat, monet tyytyvät
mutta minä tahdon enemmän

tahdon nähdä, tahdon kokea
tahdon tuntea kaikki maailman värit ja valot
tahdon seisoa korkealla ja hypätä tuntemattomaan
haluan aistia, haluan uskaltaa ja elää!
haluan elää!

sen sijaan olen täällä
tässä kurjassa ja synkässä
syksyn entisestään surentamassa kaupungissa
jossa kaikki tuntevat toisensa
eikä kellään ole kivaa

tunnumme kaikki kelluvan
kaikki jollain tapaa odottavan sitä hetkeä
että pääsisimme oikeasti vapautumaan
pääsisimme pois odotusten, synkkyyden
ja rikkinäisten unelmien ikeestä oikeaan elämään
elämään, joka näyttäisi ja tuntuisi hyvältä

sen sijaan odotamme aikaa, jota ei tule
ei täällä, ei näissä sykleissä ja kuvioissa

olemme diagnosoidusti kujalla
olemme syrjäytymisvaarassa
ja mukamas vähemmän vastuussa omasta elämästämme
mä haluan enemmän
en aio tänne jäädä
päästäkää mut menemään


ihmissuhdekoodeista

laita mulle viesti
laita, laita, laita
mä tiedän, että sä olet onlinessa
stalkkaan sua facebookissa
laita, laita, laita
mä puren yhteen mun hampaita

miks sä vastaat noille muille
mut mulle et mitään
vastaa, vastaa, vastaa

kolmen tunnin päästäkään
ei yhtään mitään
sä et siis rakasta mua
kyl mä ymmärrän

mä tykkään sun statusta
jos vielä vähän lisää yritän
niin ehkä sä muhun huomiosi keskität

vastaa nyt, saatana

lopulta laitat viestiä
sun kännykästä oli akku lopussa
ja facebookissa oli bugista
sen näkee virhelokista

sit kysyt, onko kaikki ookoo
ja mä tietty vastaan, että joo!
nyt kun sain sulta huomioo
niin kaikki hyvin on