ysärin lapset

mitä mustakaan koskaan tulee
väliinputoaja, sukupolvi y:n edustaja
laman lapsi ja laman aikuinen
joskus luvattu jotain
nyt pettyneitä
vanhempiamme köyhempiä
ja mites kun nekään ei oo rikkaita?

jonkin ajan nousukausi, koulutus ja kaikki
nyt ei oo niitä töitä, on valvottuja öitä
eihän täällä uskalla edes lisääntyä
miten säästät kun tilillä on kaksi euroa?

ilmastonmuutos, huoltosuhteen muutos
resurssien puutos
ulkoinen uhka, sisäinen uhka
yksinäiset sudet ja terroristit

hallitus joka ei vaan tajuu
kuinka vitun synkkää ja rajuu
oli syntyä siihen maailmaan
johon me synnyttiin

ehkä nuoremmat on tottuneet jo
ehkä niille ei koskaan luvattukaan mitään
ehkä ne syleilee kaaosta tuosta vaan
mutta me pudotaan siihen railoon
joka jää suurten ikäluokkien
ja superjulkkisteinien varjoon

voiko tästä enää edes itseään syyttää
taidan laittaa spice girlsit soimaan
kunnes se vaihtuu siihen että nothing else matters

ja sen jälkeen
nothing matters


modernit maissilapset

modernit maissilapset
peltoa niittävät kuin ne
jotka eivät tiedä mihin mennä

olisiko kaikki mennyt toisin
jos jossittelisin yhä
yhtä pahasti kuin voisin
riippuuko maailmamme aina muista
onnen löydän omista kuista

saavatko lapset ympäri maan
koskaan katsoa samaa planeettaa
vai maatuuko vuosi, jäätyykö kuu
aurinko tummuu ja niskaan sataa
pimeässä hohtavia jeesuksia sata

arvaamattomuus on päivän sana
se esiintyy kasvoillamme hehkuvana
kuolema ei korjaa, ei eloamme niitä

siltikään emme saa onnea, emme riitä


kiltti tyttö 2.0.

kehity tai kuole
mä huusin aina niille
ja mä huusin niin vitun lujaa
että olisivat särkyneet ikkunat lähitaloistakin
jos vain olisin huutanut ääneen

kotona itseäni viiltelin
toivoin että kuolisin
kotoa astuttuani
vain katsettani maahan painoin

luettelin mielessäni nietzscheä
tietysti väärin tulkinneena
schopenhaueria, wittgensteiniä
olin niin ylpeä
loistin älykkäänä teininä

kotona tuijotin seinää
heitin maljakoita
kadulla kävelevien niskaan
varastin pyöriä
viskasin ne alas sillalta

opettaja kirjoitti aineeseen
että oon fiksu, pääsen minne vaan
sain rippikoulusta potkut
palvoin liikaa saatanaa

eikä kukaan koskaan kuullut
kuunteli ehkä, mut silmissä
tulevan viikon kauppalista

nykyään en lue enää mitään
eikä kukaan huutele mun perään


sipsityttö ja naapurinmummo

kartanon perunalastut
maussa valkosipuli ja kermaviili
ovat nousseet hinnaltaan
lähes kolmeen euroon pussilta

mihin tässä maailmassa voi enää luottaa
kun ei saa enää edes omaa lohturuokaa
ostettua pullonpalautusrahoilla
koska mä en saa kotona juotua niin paljoa
että niistä hiluista saisi maltaita
ja pitääkö nekin tienestit ilmoittaa verottajalle
vai miten se oikein menee

on kyllä hirveän hankalaa tämä elämä
kun päivä päivältä on enemmän ja enemmän
kaikenlaisia sääntöjä, pykäliä, direktiivejä
hintalappuja, kaikella on hintansa
saanko vielä pestä naapurinmummon ikkunat
vai pitääkö siitäkin täyttää niitä lappuja
ja jos sellaiseen ryhdyn niin sen mummon lapsethan
ihan perintöä odotellessaan
suuttuvat ja laittavat minut maksamaan
kun niin oudosti sen mummon ympärillä vehkeilen
ja hampuusin näköisenä sen kotona siivoilen
kun ei niillä sen lapsilla riitä aika

sitten kun ne lapset, tai no aikuisiahan ne jo
ikäpyörylöiltään ovat, muuten eivät kovin kypsiä
tai kaupastakin saa kypsempiä tomaatteja
niin sitten tosiaan kun ne lapset mulle huutavat
en saa kotonakaan enää syötyä sipsejä
tai sitten joudun ostamaan euroshopperia
ja sehän on pelkkää natriumglutamaattisohjoa

kyllä on elämä niin hankalaa ja vaikeaa
käyn kyllä töissä mutta silti harmittaa
kun koko ajan joutuu enemmän kaikesta tinkimään
ja naapurinmummon vinttikomeroa siistimään
sen jälkeen kun sen lapsenlapset ovat käyneet siellä tonkimassa
vieneet mukanaan kaikkea retroa ja trendikästä

syötän mummolle sipsejä
sen mieleen nousee pula-aika
tässä me kaksi omalla tavallamme vaivaista
istumme ja katselemme taivasta
tulisikohan joku joskus ja kertoisi
ettei mikään ole oikeasti niin hankalaa
sitä odotellessa keitän lisää kahvia
ja mummo kertoilee, miten paras juttu elämässä on
kun joku kuuntelee

sitä mä yhä enenevissä määrissä teen
kun ei enää sipsipussin rahinakaan samalla tavalla kuulu
onko tähän jokin sääntö, muutos, ohjeellinen ilmaisu

on se vaan välillä niin hankalaa


nuoruusjazz

soitan pianolla jazzia
syön gulassia
pompin union jack -huivin kanssa pitkin katuja
poikkean baariin jos toiseenkin
käsipuolessa hyvä ystävä
sen kanssa kaikesta saa härskiä
ja kun naurattaa
siinä ei ole järkeä
tanssimme pöydillä
kaadun päin dj:tä
pahaa silmää
ja seuraava baari

maailma pyörii
saksofoni soi
jossain kohti
woody allenin sitaatit pyörivät päässä
sitten me hyöritään karusellissa
ja laulan karaokessa paulaa

aamulla herätään lusikasta
mulla on kuolaa poskella
puhelin alkaa soittaa rumban suosimaa progemuusikkoa
ja vastatessa hihityttää

äänivalli murtuu
ja katu on rosoinen
kun valahdan porttikongiin
olen yhtäkkiä surullinen
ei nää bileetkään voi ikuisesti jatkua
enkä minä soljua
pitkin berliiniä
ja käpertyä kiinni jonkinlaiseen välitilaan
tarvitsisin jotain stabiilia

mut tässä on niin hyvä rytmi
ystävä kolkuttelee ovelle jo aamuvarhaisella
kädessään pullo halvinta valkoviiniä
jonka illan päätteeksi katulampun alla oksennan

ja sitten pääni katuun kolautan
mutta se musiikki ei lakkaa
päinvastoin
nyt se pimputus vasta alkaa

nauran hysteerisesti
vielä kun makaan haudassakin