myrskyvaroitus

jokin lähestyy
myrskyvaroitus
kaikuu pelloilla
varjojenkin välistä
surun keskeltä
mä kuulen sun äänesi

se kutsuu luokseen
pyytää jäämään
mutta mä en pysty tähän
en pysty sanomaan enää mitään

joku korvaan kuiskuttaa
sanoillaan onnesta muistuttaa
mutta mä en tunne enää mitään
on vain onttoa ja työlästä
pysytellä mukana, kärryillä

sillä olen jo käyttänyt kuvia
kuluneita, kliseitä
olen jo etäännyttänyt itseni
tyhjentänyt mieleni
luopunut huolestani

enkä perille pääse
en irtikään kai
siellä pellolla kynnän
lapiota kiveen jaksan lyödä
eikä mikään siihen kai auta
kun kaikuu kaikessa olevassa
menneisyyden merkityksellisyys