maailman laidalla

sinun päiväsi täyttyvät silmukoista
älä päästä niitä putoamaan
älä näytä niille hävitystä
jota et ole varautunut hallitsemaan

sinun yösi kuluvat miettiessä
minne voi kartalta kadota
kun ei halua kuolla
ei vain jaksa elää sellaista elämää
jossa tuntisi olevansa olemassa

ja minä mietin silloin vierellä
pitäisikö sinua työntää reunaa kohti
niin ehkä havahtuisit maailman laidalla
katsomaan, että mikä oikeasti kannattaa
ja jos muuta reittiä ei olisi
saisit ainakin haudan rauhan

mutta saako sellaista pohtia mielessään
pitäisikö aina yrittää ymmärtää
mutta kun minä ymmärrän jo liikaakin
ja sen vuoksi lopullisen ratkaisunkin tajuaisin

mitä edes on välittäminen
jos toisessa vain roikkuu

Mainokset

kaiken näkevä

et sä ole mikään nisti
eikä sun pään päällä paista
mikään vähäosaisuuden risti

mä käytän vähän väkevii
oon niitä kaiken näkevii
ja mua satuttaa nähdä kun
ihmiset mun ympärillä
luulevat olevansa aivan perseestä

vaikka häiriöksi luulette olevanne
olen minä tukena ja turvananne
eikä kukaan teistä ole sellainen ihminen
jonka hävetä täytyisi koska tiedostatte sen

mä en mitään inhoa niin kuin niitä jotka
eivät näe metsää puilta eivätkä itseään


kainoja pyyntöjä

älä sano ettei suhun satu
jos sun silmissä kiiltää
älä väitä ettei mikään tunnu
jos oot aikeissa romahtaa

puhu ääneen tai edes näkyvästi
älä hiljene jos et saa vastausta heti
älä anna mun tai kenenkään ikinä
sun ylitsesi kävellä
vaikka suhun sattuisi nyt
se ei ole mitään pysyvää

katso vielä kerran mua silmiin
ja usko kun sanon
sun ei tarvitse pelätä mitään
kaikki on tässä ja nyt


seinän sisällä asuva mies

kun olin lapsi
rakennettiin talo
rakennustöissä kuoli huoltomies
ja uskon
että hän jäi asumaan seinän eristeisiin
sillä aina öisin kun heräsin omaan
kylmään tuskanhikeeni
tiesin, etten yksin oo

kun pukeuduin
tunsin katseen
porautuvan seinästä
orastaviin rintoihini

ja kun soitin pianoa
joku itki vierelläni
ja kun kuiskin öisin
hän vastaili minulle

kertoi lapsuudestaan vuosikymmeniä sitten
kertoi kuinka aina pelkäsi jäävänsä yksin
ja opetteli pärjäämään niin ettei kukaan
oppinut näkemään kuinka
yksinäinen hän oli monina aikoina
ja surullinen kauniinakin päivinä

ja hän toivoi
että minä vielä joskus
oppisin luopumaan seurastaan
toivoi että uskaltaisin päästää irti
ja talonkin seinät ovat rapistuneet
vuosikymmeniä sitten

mutta kaihinkin läpi tunnen hänen läsnäolonsa
lohduttavan syleilyn joka kertoo meissä olevan
vielä paljon jäljellä sisällä


lohdutan sua, sinä siellä kuoren alla

jos yrittää miellyttää aina kaikkia
päätyy siihen, ettei kukaan enää pidä
ihmiset eivät ole aivan niin tyhmiä
etteivätkö näkisi kummallisten kuorten ohi
lopeta siis heti se, mitä luulet itsellesi tekeväsi

ajelehdi purjeet auki
älä valehtele,
mutta jos tuntuu siltä
ole vaiti

kerro toiveet silloin kun tahdot jonkin muuttuvan
jos et ole valmis, älä itseäsi pakota
pääset perille montaa eri reittiä
yleensä tiedät sisimmässäsi sen oikean

ryömi ja hajoa tasaisin väliajoin
silloin korjaat elämässäsi kuin itsestään
asiat joiden muututtava on
ja muista aina kuolevaisuutesi
ja sen että elämä ei odota eikä ole missään muualla
kuin sinun edessäsi, siinä ihan koko ajan
sulje aparaatit ja ole hetki hiljaa
hiljaisuudessa voit kuulla
palan menneistä vuosisadoista
sukupolvien jatkuvan laulun

ja nähdä edessäsi valtavan valotaulun
joka sanoo: ala heti elää
sillä elämä, se on sun
ja siitä voi tulla ihana


kivun anatomia

julmaa, aistivoimaista
minä menen pidemmälle
kipua, mitä se on se kipu
jos ei tätä tässä nyt

vaaniva katse
taivas yhtäkkiä musta aukko
vaikka vasta sen kasvoja
kurkiaurat ja nosturit
kaikessa raakkumisessaan
värittivät kuin lapsi
raamatun sivuja ja ovia
likaisilla tusseilla
ja isän silmäkulman pilkkeellä

täten minä kipuani tunnustelen
sillä tapaa liikkuu aikakin
kaikkea reunustaen
valikoituu eteemme näkökulmia
citykäytäviä, kyynelkaasuiskuja
todellisuutta mukaillen

jos minuun sattuisi vähemmän
en tuntisi mitään
siksi on hyvä että ihoni alla sikiää
lumpeesta siivousainetta
ja härästä myskiä
brutaalisti ilman kysymyksiä

enkä saa unta nytkään