hyvinvointiruno

kun elämä heittelee ja laittaa etäisyyttä
sillä on tapana yllättää
antaa kerralla roppakaupalla
pähkäiltävää

minä olen nähnyt kaikki kommervenkit
itsekin sortunut moniin
mutta näin tasapainoinen en ole koskaan ollut
ja on mahtavaa olla onnellinen

luottaa uuteen huomiseen
kuolettaa kaikki mennyt ja eilinen
olla läsnä niiden kanssa
joiden keralla kehittyy
tuntea kuiden kierto
ja herauttaa kielelle
sellaisia sanoja
joilla toinenkin elämässään edistyy

rakastan sitä
kun olemiseen on syy


ota minut nyt tässä yössä

ota minut nyt tässä yössä
mutta älä enää lyö lyötyä
siipirikkoani et voi millään hoitaa
jos omat arpesi ovat rakoilla

rystysilläsi maalaat taulun
seinän koristelet pahoilla näyillä
huumaannutat ympäriltäsi kaikki
ja kun sinuun sattuu
tuntee sen jokainen

mutta minä en pelkää
minä en pelkää
minä en pelkää
en pelkää sinua, en ketään
kestän kaiken niin kuin loittoaa elämä meistä

sillä minä en pelkää
mitä sinäkään enää


tule lähemmäksi

älä mene kauemmaksi
tai et lähelle pääse enää
älä loittone vaan tule liki
niin ei kasva kuilu väliimme

älä pelkää äläkä kaipaa muualle kun tässä
on kokonainen ihmiselämä elettävänä yhdessä
ja se on kaunis sopimus johon molemmat sitouduimme
mutta miksi sinun katseesi harhailee
onko mielessäsi joku toinen?

muuan joku vallan muu
tavattoman surullisesti
sinua lähestyy

niin että kun laitat kätesi toisen ylle
mietit miksi ravistelee sun mieltäsi polte

mutta rakas, kuuletko, se on sun sydämesi joka pauhaa
pyytää palaamaan kotiin sillä kotona on turvaa
et löydä sitä onnea niiden toisten ihoista
se vartoo sua himassa ja ehkä siksi se onkin pahasta

koska sinä pelkäät sitä läheisyyden määrää
joka voisi sun peloistasi tehdä väärää
ja pelkäät että menetät sen kaiken

mutta juuri siten teet sen itsellesi
teet sen meille

tule lähemmäksi
älä enää pelkää


penkin selkänojaan raapustettu syvä yhteys

on olemassa joku, joka tajuaa
osaa asettaa minun sanani sinne
missä sanoista tulee lauseita
joihin yhdistyy hänenkin lataustaan
silmämääräistä kaipuutaan ja
turvallista otettaan

ja hänen kosketuksensa on täynnä
sanomattomia, lukemattomia
tähtiä avaruuden
hänen ihonsa ihoni kohdatessaan
pelastaa puoli maailmaa

ja täydemmäksi tekee täydellisenkin
osoittaa sen penkin
jonka selkänojaan raapustamme

”tässä kerran kävivät he

jotka löytäneet ovat
maailman kahdeksannen ihmeen
ja vielä uuden mantereen

jotka ovat saaneet aikaan
kaikki ne tarinat
joita kerrotaan sen jälkeen
kun ovat kiihkeimmät jo
kuolleet 27-vuotiaina
ja jäljelle on jäänyt se laiva
joka pääsee satamaan

ja kun me kuolemme
teemme sen sylikkäin
sitten kun olemme katsoneet
50 vuotta yhdessä tätä maailmaa
joka ei ollutkaan pelkkä utopia”

hän suoristaa ajatukseni silloin
kun en itse siihen pysty
ja kun hän huokaisee
minä tunnen syvän yhteyden

sitä on kaikki
meidän välillämme


silloin voidaan puhua rakkaudesta

rakkaudessa kai kaikki on sallittua
mutta todellista läheisyyttä
osoittavat ne hiljaiset teot
joita toinen ei vaadi
ei osaa odottaa

kun sairasvuoteelle toinen tuo lämmintä keittoo
kun mummin hautajaisissa pitää kädestä kiinni
kun seinään paiskoutuvan kännykän huoltaa
kun hissin mentyä rikki kauppakassit kantaa
kun rankan päivän jälkeen hierontaa tarjoaa
kun muistaa lahjatoiveen kertamaininnasta

kun tuo viltin sohvalle nukahtaneen päälle
kun lähettää kesken työpäivän tosi pöljän viestin
kun kävelee kuusi kilometriä vain sanoakseen moikkamoi
kun tuo kysymättä yhden rentouttavan siiderin
kun pitää hiuksia kiinni kun toinen oksentaa

kun uskaltaa sanoa: ”tänään minuun sattuu”
kun halaa silloin kun sanat eivät riitä
kun etsii 180 senttiä leveästä sängystä toisen vierestä paikan
kun jonkun vieraan flirttaillessa silittää kättä pöydän alla

kun ei koskaan, kesken riidankaan, iske vyön alle
kun ei pakene silloin kun tilanne niin sallis
kun ei petä vaikka edessä olis hemaiseva malli

kun vilpittömästi on siinä ja useimmiten läsnä
kun jakaa asiat, joista muut eivät tiedä

kun osoittaa sen niin kuin parhaiten taitaa
silloin voidaan puhua rakkaudesta varmaan