mites nää mites nää

olipa kerran runotyttö
joka oli kaikesta jotain mieltä
kertoili niitä juttujaan
suututti omia tuttujaan
ja valikoidusti valtatielläkin
yltyi paasaamaan

mut mites nää
mites nää
kun yhtäkkiä mielessä tulikin hiljaista
alkoi kaikki olla harmaata
kapina tuntui kostona karmalta
eikä mikään tuntunut vaikuttavan

silloin runotyttö oivalsi
että radikaaleinta onkin arki
paisui muodottomaksi sohvallaan
lillui usvassa unholaan
astui alas sängystä kolmantena päivänä
päätti, että nyt valitsen elämän
ja nyrjäytti nilkkansa

mutta kun hän oli tarpeeksi keräillyt itseään
löytänyt villakoirat sielustaan
hän palasi viimein elämään

ja on taas täällä nyt
mites suunne pannaan nyt
mites nää
mites näät!


valkotakkiset

hän on valkotakkinen nainen
ja hän on tullut viemään mut helvettiin
valkotakkinen nainen
ja hän uskoo tietävänsä mun tunteeni

mutta hän ei tiedä mitään
niin kuin ei tiedä kukaan
vittuako siinä tuijotatte
kun ei teistä kukaan tiedä

hän on valkotakkinen mies
ja hän on tullut viemään mut siteisiin
valkotakkinen mies
matkalla sylkis mun päälleni
ellei olisi oppinut tekemään toisin
ja mä en voi edes huutaa
koska vilahtaa tajunta piikistä
sellaiseksi etten enää edes osaa huutaa

kukaan ei tiedä mitään
kukaan ei ymmärrä mitään
vittuako yritätte pukea sanoiksi
asioita joita ette kuitenkaan ymmärrä

kukaan ei tajua


kiltti tyttö 2.0.

kehity tai kuole
mä huusin aina niille
ja mä huusin niin vitun lujaa
että olisivat särkyneet ikkunat lähitaloistakin
jos vain olisin huutanut ääneen

kotona itseäni viiltelin
toivoin että kuolisin
kotoa astuttuani
vain katsettani maahan painoin

luettelin mielessäni nietzscheä
tietysti väärin tulkinneena
schopenhaueria, wittgensteiniä
olin niin ylpeä
loistin älykkäänä teininä

kotona tuijotin seinää
heitin maljakoita
kadulla kävelevien niskaan
varastin pyöriä
viskasin ne alas sillalta

opettaja kirjoitti aineeseen
että oon fiksu, pääsen minne vaan
sain rippikoulusta potkut
palvoin liikaa saatanaa

eikä kukaan koskaan kuullut
kuunteli ehkä, mut silmissä
tulevan viikon kauppalista

nykyään en lue enää mitään
eikä kukaan huutele mun perään