sä et oo tarpeeks hyvä

se ääni mun päässä on matala ja syvä
ja se huutaa aina vaan:
”sä et oo tarpeeks hyvä”
pullistuvat otsalla
verisuonet niin että
hajataitonkin parantavat

mä kuljen pitkin kuollutta linjaa
nuoralla tanssin mut nuora on maassa
kaikki on pilalla

”sä et oo tarpeeks hyvä
et ollenkaan hyvä
susta ei ikinä tule hyvää
sä et koskaan pärjää
sä et ole koskaan tarpeeks hyvä

sä et ole hyvä
sä et ole hyvä
sä et ole hyvä”

eikä se vitun kumina vaan hiljenny
ei vaikka päätän että muutos alkaa nyt
se vaan jatkuu ja jatkuu ja vittu saatana

vaikka ampuisin itteeni päähän
se ääni varmaan vaan jatkuis

Mainokset

itsevihan nainen

mä en oo mitään muuta kuin
viheliäinen lutka
mielisairas, nolo, tyhmä
saatanan surkein lapsi
ja maljakon kuihtunein kukka

oon putka
jossa elähtäneet spurgut käyvät
näkemässä megan foxin kasvot
tai entisensä

mä olen vain kupla
joka puhkeaa kun joku aina tajuaa
ettei mitään enempää ollutkaan
ei koskaan mitään enempää

kuin pelkkä kusinen huora


ruhotytön lihapuheet

mä painan veitsen vasten ihoa
annan sen upota syvälle
veri virtaa
se on kaunista
tää on mun kehoni
ja sitä juuri niin satutan
kuin milloinkin sattuu tuntumaan

raskausarvet
häpykarvat
erinäiset eritteet
selluliitti perseessä
ne ovat kaikki minussa
tässä ihossa

ajoin lapsena pulkalla puuhun
otin siitä jäljen mun otsaan
viilsin teininä auki ranteeni
siitä kasvoi arpeni
tuossa oli ennen lävistys
ja tuohon painui rokotus

mustelmilla aina oon
rupia puskee lisää
päänahkassa on töhnää
ja oon kyltynyt

fiskarssit kädessä
näytän itselleni
kuka täällä määrää
minä, minä

eikä yksikään tunne niin suureksi saa kasvaa
ettei tämä siihen autakaan
veri valuu, virtaa
haaroista suoraan
kuukupin vetelään suojaan
ja käsivarteen piirtyy jana
suoraan palovamman päälle
arpia saan lisää

tämä on mun vartaloni
kertakäyttöinen varteni
sen täytän viilloin, arvin
tämä on keinoista varmin
olla kontrollissa
eikä tarvitse pelätä
että kukaan voisi viedä minulta
tätä itsetuhoa
koska kaiken peitän eikä kukaan näe
syvällä hohkaa pimeä


en ehjäksi tule helposti

aamun sanoja: soitellaan
mut enhän mä kuule susta enää
olit hetken verran läsnä
sitten suljit oven perässäsi
jätit mut miettimään elämääni
sen suuntaa, mihin se johtaa

en mä mitään läheisyyttä kaipaa
oikeastaan sitä eniten pelkään
haluan vain olla haluttava
mystinen ja kiinnostava
se muu tulee siihen pakollisena osana

mä olen turtunut ja kyllästynyt
ei järvi soutamalla kulu
mutta olenhan mä jo vähän nähty
kun etsin jotain merkitystä
öiden värivaloista
ja annan itseni tuudittautua uneen
jonkun pöljän syliin

kunnes havahdun yöllä
ja sitten istun kylpyhuoneessa pitkään
katson itseäni peilistä
pesen kasvot kylmällä vedellä
ja näen, kuinka meikit leviävät
oon taas rikkonut jotain itsestäni
en ehjäksi tule helposti

mä en oikein osaa sanoa
missä kohti meni pieleen
miten nyt nielen kaiken
sperman ja mitättömyyden tunteen
jonka aina siitä saan
kun en osaa ketään rakastaa
vaan aina vain ajelehdin
kelluen kasvot kohti pohjaa
jokin synkkä vaisto mua ohjaa

kuka ottaisi kädestä kiinni
ja sanoisi: ”ei sun tarvitse jaksaa aina”
ja pysyisi siinä
vielä, kun päivä koittaa