illuusioiden maailma

älä kerro, älä paljasta
otan mieluummin pehmeän unelman
älä selitä, älä yritä
olen autuaampi ilman tietoa

esitä edes kuuntelevasi
olen mieluummin osa kulissia
kuin yksin tällaisessa maailmassa

älä saa mua kirvelemään
älä laita ovea avaamaan
silloin kun siellä on
joku merja kertomassa
mulle totuuksia sinusta
ja teidän rakkaudesta

olen mieluummin täynnä unelmia
haavemaailmoja, utopiaa
älä saata särkeä minun maisemaani
anna kaiken jatkua ennallaan
otan mieluummin valheellisen onnen
kuin raadollisen toden

Mainokset

skorpioni

sä olet kaikki mitä on
olet harvakseltaan onneton
väsynyt ja raihnainen
turtunut ja turhamainen

eikä sua ohjaa vapaus, ei vastuu
jokin antaumuksellinen kauheus
henkäyksessä hämärää
katseesi skorpioni terävimmillään
pistimet valmiina suoraan toimintaan

uskotko itsekin siihen maailmaan
jonka loit ja sait aikaan paljon kamalaa
olet olemassa vielä
myös jossain mielessä täällä
ja sä katsot kaukaisuutta
otat kiinni yhdeksän kuuta
et niillä ruoki yhtäkään suuta
mutta pelkäät yhä elämää

eikä elämä sua missään varro
karavaani jatkaa kulkuaan
mutta koirat ovat hiljentyneet
pelko jäytää kai niitäkin jo


sinä olet sisälläni

mikrofoni kädessäni
huudan torilla nimeäsi
lokit paskovat päälleni
pultsari potkaisee pyörääni

liimaan kuviasi naapureiden oviin
kirjoitan lehteen pitkän tovin
ostan valomainoksen bussista
ja forumin seinästä

voivat elämäänsä väsyneet lukea
kuinka lähellä olen liekkejä
mania kasvoillani
meri silmissäni
sinä olet sisälläni


prinsessa ja kerjäläinen

olipa kerran eräässä auervaarassa
sellainen nuori prinsessa, joka oli jo
menettänyt uskonsa ihmisiin
sitten sen eteen asteli kerjäläinen
joka muutti kaiken, niin…

se kerjäläinen näytti prinsessalle
että katsopas, näin voi kielenkärjellä
nenänpäätä koskettaa
ja samalla jotain syvällä sinussa liikuttaa
ja se prinsessa katsoi niin kuin naiivi vain voi
ja uskoi joka sanan
niin että sen rintalasta
melkein irti pakahtui

ja se kerjäläinen näytti prinsessalle vuoret
ja taivaalta tähdistönkin opetti
ja prinsessa katseli haltioituneena
kuinka pystyikään joku häntä noin koskettamaan
ja se kerjäläinen katsoi prinsessaa suoraan silmiin
ei prinsessa vielä silloin tiennyt, että suoraan läpi

sitten koitti prinsessan elämässä hankalampi vaihe
kuningatar kuoli, jalassa tulehtui paise
hevonen kuoli, sisäkkö potkut sai
silloin kerjäläinen sanoi, että se on kaikki vain elämää
ja että vain heikot suremaan jää
prinsessa tunsi piston sydämessään
muttei noin viisas mies voinut olla väärässä
joten vian täytyi olla hänessä

sitten kerjäläinen näytti prinsessalle miten vuoret liikkuu
miten tähdet näkyvät samaan aikaan taivaalla ja silmissä
ja kuinka voi kielenkärjellä toista satuttaa
ja sen kosketus muuttui pakottavaksi
vihaiseksi ja väkinäiseksi
ja se totuuksiaan kovaan ääneen totesi
prinsessa oli tyhmä ja kävi yhä tyhmemmäksi
eikä enää käynyt missään
lukittautui linnan kauimpaan tyrmään
ja kerjäläinen sillä välin
kullat ja timantit kiillotti
ja prinsessan viimeisellä hevosella pois
kieltään naksauttaen ratsasti

eikä se prinsessa koskaan siitä toipunut
se elää yksinäisenä ja katkerana nyt
olisihan sen pitänyt jo heti alkuun nähdä
kerjäläinen oli vain ahne syöpäläinen
mutta niinä päivinä alkoi kuningaskunnassa
supina joka yhä jatkuu
se kertoo sairaudesta, johon vahvinkin turtuu
ja sen sairauden nimi, se on rankka rakkaus


miksi haluta elämältä mitään

miksi haluta elämältä mitään
miksi täällä pitää elää
onko tässä mitään järkeä
satutetaan toisiamme se
kaikki aika, kun ehditään
ehtii sitten joskus jossain
kai kaikesta maksaa, velat lunastaa

miksi kukaan tahtoisi toimia oikein
kun ei ole mitään parempaakaan
kuin selittää itselleen
antaa kaikelle syyn
kiistää ongelmat niin kauan
kunnes niiden eteen luhistuu
ja sitä ennen motkottaa, salata
kaikkiin nautintoihin palata
ei mikään sellainen ole aitoa
mutta hetken vain kestää elämä

joskus toisinaan ehkä joku jossain
keksii kaikelle tälle syyn
kauniin maisemakuvan päälle
lätkäistynä sanat sen suusta
tarkasti kirjattuna
ja niitä jakavat
valaistuneet
hatarat

miksi kukaan tahtoisi nousta
suonsilmäkkeestä kohti hohtoa
kun on helpompi jämähtää
helpompaa kuin katua
helpompaa kuin omaa elämäänsä
kriittisesti katsella

miksi missään tarvitsisi olla järkeä
hyppää kyytiin, on aika kokea
eikä miettiä, kuka ja mikä on tärkeää
se on nykyajan ajaton buumi
ketään ei kiinnosta mikään
muu kuin seuraava hedonistinen muuvi
kaikki kapiset muulit
harmaantuvat ukot
siniset pillerit
ja sotaisat kukot
niistä kai me kaikki koostumme
ajatuksista, harhoista, unelmista

lopultakaan mikään ei ole aitoa


sovinnon hetki

koskaan ei ole hyvä hetki erota
mutta aina on hyvä hetki
rakastaa itseään enemmän
ehkä tää ei ollutkaan rakkautta
ehkä me vaan haluttiin uskoa niin

ehkä kaikelle on syynsä
jonain päivänä se käy ilmi
mua puhuttelee sitten
ja itsetuntemustani vaalii

ehkä me molemmat
uskotaan enemmän mielikuviin
ehkä todellisuus
ei sovi meidän haaveuniin
ja sen tähden
mä nyt lähden
kun ei tämä hetki
parane huomista vartomalla

rakastan itseäni ja suakin toki
mutta nyt on sovinnon aika
ja oman olemuksen hetki


toiveiden uusinnat

se on tahdon asia
kun ei ole muodollisesti pätevä
ja puhtaat valkeat lakanat
sydänkin toivoa täynnä

ne on mun salatut elämät
kun pyörii päässä erinäiset metsolat
ne on ihmeidentekijät
mankelissa lakanat
että voidaan tehdä tenavatähtiä
bumtsibum kuuluu silloin heh heh hee
ja jälkikäteen ollaan ihan far out
sitten onkin jo ruusun aika

mut jyrki…
se on ihan kuutamolla
vaikka sanoin sille
etten halua hynttyitä yhteen
niin se silti rakentaa meille jotain käenpesää
mehän ollaan muutenkin vuoroin vieraissa
se ei tosiaan ole mikään napakymppi

on tullut tankki täyteen