mitä minulla on yhä

minä olen jo sen ikäinen
että tästä eteenpäin vain menetän kaiken

nuoruuteni
kauneuteni

mitä enemmän aikaa kuluu
sitä helpommin huomaan ajankulun
sitä kipeämmin tartun muuttumattomaan
ymmärtäen kipeästi, ettei sellaista olekaan

ennen sysäsin paineita huomiselle
nyt ne ovat läsnä joka hetki
käteni, kasvoni, kehoni
rapistuvat edessäni hiljalleen
mutta kun silmäni avaan
on niin tapahtunut jo
kaikki siirtynyt menneeseen

jos olisin nuorena tiennyt
mitä koittaa kun viisaaksi kasvaa
en olisi malttanut sairastua
kuolemattomuuden harhaan

nyt kerään ajatuksia
kuin elämän kynnyksellä mekkoja
ne ovat kaikki
mitä minulla on yhä

Mainokset

jaksamista

ja katson niihin kasvoihin jotka mua
vaivihkaa tuijottavat mdf-levyn pinnasta
ja vilkuilen särähtäviä sanoja
jotka kirpeästi istuivat sen naamalla
joka mulle hymyili haikeasti
ja sen jälkeen sanoi ettei enää jaksa
ja mä sanoin että kannattaa jaksaa
koska päivä on vielä nuori ja kaikkea saa aikaan
kun tarttuu toimeen eikä jää paikoilleen lahoamaan
mutta se toinen sanoi ettei enää jaksa

tarttui muhun kuin viimeiseen oljenkorteen
niin kuin elämässä ei olisi ollut mitään muuta kuin
mun sanojeni paino hänen vartensa yllä
ja sanoin monta asiaa mutta sisältöä vähän
koska en tiennyt miten kohdata sellainen tilanne
kun toinen istuu nokassa nostokurjen
ja miettii miltei vaieten
kantaisko sen siivet jos se kokeilis lentää

katson niitä kasvoja jotka mua tuijottaa
joskus tämäkin oli helpompaa
nyt en osaa sanoa enää mitään


outoja ja hukassa

kuinka herkästi päädymmekään
osallisiksi toistemme elämää
kuinka helposti polkumme risteävät
ja kysymättä sanaakaan

saamme aina tietää liikaa
tai emme ollenkaan

tai ehkei olekaan
kuin uhreja ja saaliita
niitä jotka tarttuvat mukaan
saatilta
puistosta
vesiliukumäistä
aa-kerhosta
vanhempainillasta
firman pikkujouluista
lapsuudenkylältä
baaritiskiltä
grillijonosta
suomi24:n palstalta

se on hassua
kuinka olemme ensin yksin
outoja ja hukassa
ja sitten löydämme toisen ihmisen
joka on outo ja hukassa
ja sitten olemme molemmat yhdessä
outoja ja hukassa
roikumme päät alaspäin
beigessä valossa
se on niin perin merkillistä

ja jos jätänkin menemättä
niin jättääkö se joku toinen outo ja hukassa oleva
eteeni astumatta
vinkkaamatta silmää huoneen toiselta laidalta
vastaamatta hymiöityyn viestiini

mitä kaikkea mä menetänkään siinä
elo on unta
ja samalla niin totta