kissanomistajan maanantai

kusta
paskaa
oksennusta

eikö tässä
elämässä ole
koskaan
mitään muuta?


valolta suojassa

jos pitää valosuojaa silmillään
voi sen alla esittää, että nukkuu vaan
eikä tarvitse paljastaa
että onkin hereillä tähän aikaan
eikä tarvitse paljastaa sitä
että on mietteissään
eikä unta saa yksinään

vaihtuuko yö koskaan aamuksi
menenkö tuonne
missä vaihtuu sitten päivä illaksi
vai jäänkö tähän
painanko pääni alemmas vielä vähän

ei, kyllä mä aion nousta tästä
selviytyä, suoriutua elämästä
uudestaan iskeytyä arkeen kii
ja tehdä kaikesta merkityksellistäkin

mutta se vie aikaa
mä vielä hetken
itseäni tässä kerään
sillä kun suojan kasvoiltani
pois tuonne tyrkkään
täytyy mun kestää se näkymä
joka eteeni aukeaa


miehenkarkotusohjeet ja pari toivetta

miehen saa karkotettua kätevästi sillä
että kun se yrittää sovitella riitaa
niin alkaa itse kaivaa vain lisää
aihetta huutaa, syyttää ja kiistellä

mutta kun on syytä huutaa
silloin on huudettava
ja kun ei saa läheisyyttä
on riitakin huomiota
parisuhteessa oleellista

arjessa auttaa kun
toinenkin on läsnä
eikä tarvitse itse
aina kaikkea tehdä

pitäisi ehkä jatkossa
enemmän sen kaltainen
ihminen valita
joka ei haikaile
kenenkään muun perään
silloin vältytään
riidoilta

sellaisen joka
rakastaa minua
niin paljon
että tahtoo oma-alotteisesti
toisinaan tehdä
jotain hyväkseni
eikä vain käytä hyväksi
rakkauttani pompotellen

sellaista se on se suhteiden maailma
mikään ei ole ilmaista eikä helppoa


ei pala enää

niin meille kai aina käy
odotamme niin paljon
ja otamme vaikutteita
amerikkalaisista tv-sarjoista
ja uskomme
että aina täytyy roihuta liekin
niin kuin ei koskaan mikään voisi olla
yhtä aikaa turvallista ja jännittävää

nukumme samassa sängyssä
niin kaukana toisistamme
ja lähtiessä halaat vaikka salaa toivot
ettei tarvitsisi kohdata lainkaan

ja kun avain lukossa käy
mä toivoisin
että se rapina veisi naapuriin
kun täytyisi päästää lähelle
se on yhtäkkiä niin hankalaa

ja tuolla ulkona
me kaivataan toisiamme
koska ollaan totuttu tekemään niin
minne se kaikki intohimo hävisi

miksi me hävittiin?


itsesäälitär

en ennenkään ollut erheetön
mutta etenkin nyt olen vaillinainen
rakastan itseäni vain vähän
ja toista ihmistä aivan liikaa

mä itken monta kertaa viikossa
luullen että siihen on syy
kai sitä vähemmästäkin ihminen synkistyy
kun arjesta saa irti vain draamaa
se toistaa yhtä ja samaa kaavaa
ja on pirun, pirun raastavaa

mikä siinä on
että kun ei ole perusturvaa luotu
niin sitten aina myöhemminkin on tätä paskaa suotu
ihan kuin en osaisi elää
rauhallisesti ja hyvin
vaan ottaa säännöllisesti vallan
kipu syvin
joka hyökyy yli niin kuin thaimaassa meri
ja viistosti vedän veitsellä ihoni alle
kun en tiedä, kelpaanko maailmalle

räjäytän kaikki suhteet jo ennakkoon
niin ei tule sitten yllätyksenä kenellekään
kuinka surkea minä oon
ja voin sitten taas itseäni sääliä ja sättiä
ja surun johdosta ihoni on pätsiä
kun nuolen kylmää rautaa
toivon, että pääsisin jo hautaan
mutta tämä on vain hätähuuto
koska en mä tahdo kuolla

haluan vain haavojani uudestaan ja uudestaan nuolla
kun en tiedä, mitä parempaakaan mulle olis tuolla
koska en uskalla katsoa muuta
kuin verivanaa suurta