kati-rouvan kopina

minun tehtäväni on kirjoittaa
istua teekutsuilla ja ajatella
olla jatkuvassa liikkeessä
ja vain pysähtyä punomaan
muistoista ajatonta sanomaa
minun tehtäväni on olla hiljaa
tarkkailla ja tunnelmoida

mutta minun sisälläni ääni
tahtoo huokosten läpi ulos
ei kirjoittaa, ei jäsennellä
vaan primitiivisyydessään
tabuja puhkoa, uhmaa puhkua
hiljaisuuden rikkoa

teekutsuilla pöytä pian tärisee
lattialle ruokailuvälineet varisee
isken haarukan puiseen pintaan
muut katsovat, mutta mihin hintaan
laitimmaisessa nurkassa itku yltyy
siinä hetkessä minunkin raivoni tyyntyy
ja lapsen kasvoissa kauhu ja pelko
silloin ymmärrän, nyt yli löi kiihko

sanat jäävät kurkkuun seuraavaksi
en tuo niitä esiin, en saata tarjottavaksi
syön äyriäisiä, me syömme niitä aina
ja lapsi saa hymyillä onnellisena sunnuntaina

jonain päivänä minä vielä opin kohtuuden
löydän kultaisen keskitien

Mainokset