keinuhevonen

laitan keinuhevosen kaappiin
mihin me sitä tarvittiinkaan

laitan kai kehyksiin
kuvan kasvaimesta
ultraäänessä niin täyteläisestä

ei ole lapsen itkua
on vain itsensä lapseksi jälleen tuntevan vuolaita
lämpimiä pisaroita
pitkin pastellisen huoneen lattioita

on vain ajatuksia siitä
kuinka sukupolvien ketju katkeaa
valo sammuu, liekkiä ei olekaan

hymyillään vielä mummon synttäreillä
ei kerrota isällekään

minä kehystän sen kuvan
eikä se saa mua itkemään
se saa mut vain suremaan
eikä maailma kohta enää olekaan
vaikka aika jatkaa kulkuaan
mua ei olekaan

Mainokset

2 kommenttia on “keinuhevonen”

  1. Hilbert sanoo:

    Syvää surua sanoissa. Koskettavaa!

    • hateriot sanoo:

      kiitos, hilbert! ja kiitos, että olet jaksanut palata kärsivällisesti runojeni äärelle tästä julkaisutauosta huolimatta, arvostan vilpittömästi näinä bittimeren sakeina aikoina. uusia runoja tullee taas.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s