ilmestyskirja II

katson ympärilleni, on niin kaunista
kaiken potentiaalin katoavaisuus vain
saa mut hauraaksi ja alakuloon
missä kohti lakkasin olemasta lapsinero
ja muutuin vain yhdeksi toisten riviin
toiseuteensa hukkuvaksi
niin passiiviseksi
että jo pelkät ideat taannuttavat
koska niiden eteen pitäisi tehdä jotain

kaikki tämä aika täällä tässä meillä
on lopulta niin kovin pientä
jäämmekö historiankirjoihin
entä jos niin käy vain toiselle meistä
ja se en olekaan minä
vaikka aina kaikki sanoivat niin
että minusta tulee vielä joskus jotain
entäs jos musta tuleekin vain sun varjosi
kun oma valoni on himmennyt
kun olen meitä molempia läpi vuosien kantanut?

miten kaikki voi olla yhtä aikaa niin
mielettömän painavaa ja kevyttä
mä rakastan tätä elämää
ja vihaan sitä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s