sinä vihdoin tajuat lähteä pois

minä olen todella
todella
todella
todella

väsynyt

on minun kasvoihini
syöpynyt uomia nyt

en jaksa nousta
onko minun pakko nousta
etkö sinä voisi pudota
tähän samaan kuoppaan
ja sitten minut kiskoa ylös
niin kuin kiskoo pintaan
hukkuvaa se jonka voimat
myös estyy

ja kun aamu koittaa
on venekin kaatunut

etkö sinä voisi raivata minusta rikkaruohot
ottaa irti kaiken mikä on huonoo
miksi sä enää mua katsot
jos katseesi viettää samalla sinne
missä huomaan että se on täynnä
pettymystä ja surua
kaikkea kauheaa ja
murtunutta

sillä lupaukset on annettu
ja särjetty jo, on
ei ole jäljellä kuin
sydän levoton

häikäisevänä huomenena
sinä vihdoin tajuat lähteä pois

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s