hidastuksia

mulla on rumat kädet
sinuun kajonneet
ovat toiveeni ja kaikki
jo ajat sitten vajonneet

olen kunnioittanut itseäni enemmän
mutten oikeastaan koskaan vähemmän
odotan että joku vastaa kun pää tyynyyn huutaa
mutta hiljaista on
vaan mun mielessä ei oo tyyntä

mä astelen sellaisella vauhdilla alakuloon
että pudotan matkalla tavarani
jos sellaisia edes on

olen antanut kaikkeni
ja nyt jo turtunut
en tiedä miksi
on elo tällaiseksi muuttunut

kristallinkirkkaat vedet odottavat kaukana jossain
kaunaa en kanna sillä enhän muutakaan voi
olen amputoitu, kerällä
kohtaloni sinetöity murheen terällä
pistimellä laitettu minuun kaikki nämä aivoitukset
joiden marionetti oon samalla kun sä mua ohjailet
ei elämä selviä sillä särkymisen määrällä

mutta kun ei osaa hidastaa
ei voi pysähtyä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s