tietäjä

kukapa ei omaa lastaan rakastaisi
kukapa ei harmaalla aineella aivojaan rakentaisi
kukapa ei pelkäisi pelon vuoksi
ja kukapa ei koskaan kysyisi: ”minkä vuoksi?”

minä en tiedä, mistä kaikki on saanut alkunsa
ei minulta kannata ajattomia viisauksia udella
en minä osaa kertoa, minne suuntaan pitää mennä
eikä minulla ole vastauksia, en minä osaa lentää

eikä minun sanani ole laki jos jotain veikkaan
arpapeliä kaikki tyynni ja sanojen virtaa
miksi kaikki on niin kolkkoa, niin vakavaa
kuinka en ymmärrä että sanani satuttaa

minulla ei ole mitään syytä olla harmissani
enkä minä olekaan, vaan kaikki ympärilläni
kuinka sitä voi estää kun ei pahaa tarkoita
silti saa päähänsä kuvaannollisesta halosta

on se vaikeaa
olla ihminen
ja läheinen

Mainokset

kuitenkaan ei kukaan

kuka meitä rakastaa
jos emme me itse

kukaan ei tule sua kotoa hakemaan
sen tiedätkin varmaan
ai uskonko mä karmaan
kai sen arvaa

miksi on mieli niin usein niin harmaa
ei se kai auta kuin toivoa parasta
mutta kun sä vain energiaa varastat
hajotat manipuloimalla ja hihität itkemällä
kaikki on syyttä ja syytä muiden
yleensä minun
jos siihen antaa mahdollisuuden

kuka enää jaksaa mitään
kuitenkaan ei kukaan


valon lapsi

yhä yö yskii ylle
yhä pelkään
metsää
varjoja
petoa

yhä ylleni lankeaa
yöllisiä uupumuksen
ylettömyyksiä
enkä yletä ravistamaan niitä mielestäni
en uskalla, en saata

yhä valtavasti järkyn
jos jossain epäkohdan mä nään
yhä sammuu sisältäni liekki
yhä enemmän mua itkettää
yhä liikoja toivon ja odotan
yhä enemmän itseäni hajotan

mutta se kaikki kuuluu asiaan
kun yksin kulkee itsensä kanssa pimeään
kyllä kai se joskus helpottaa

valon lapsi oon


sillä välin kun maailma nukkui

sillä välin kun maailma nukkui
minä huurteisilla hartioillani
houreillen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä hiljaisuudesta haaveeni kokosin
kunnioittaen kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minä kaiversin sun nimesi kaarnaan
kiihkon varassa kannattelin sinua

sillä välin kun maailma nukkui
minun todellisuuteni todemmaksi muuttui
lakkasin kannattelemasta sinua

sillä välin kun maailma nukkui
palanen meistä molemmista hukkui
takaisin se tuli vienosti kerran
tarttui käteen ja tiesin hetkessä herran
että iäksi sinä jäisit siihen
vaikka maailma jatkaisi ikiuntaan

sillä välin kun maailma nukkui
me kuljimme oikeaan suuntaan


onnellisuus puhuttaa

luulin aina että sitten kun on onnellinen
että se on sellainen saavutettu taso
etuus, josta ei tahdo luopua

mutta sehän onkin jokapäiväistä uudelleenmäärittelyä
ajattelun vääristymien korjailua
ja pelko viiltää sitä koko ajan
on pakko yrittää olla antautumatta

ajateltava asiat niin ettei ajatuksia liikaa synny
kuunneltava omaa mieltä ja annettava tilaa ja rauhaa
mutta sykleissä menevät onnenkin säteet
kun eniten toivoo, vähiten saa

mä kehityn koko ajan paremmaksi
oman elämäni filosofiksi
kehityn ja kuuntelen itseäni
liikaakin

mutta onnellisuus puhuttaa mua tasan siksi
että se on se mun nykytilani
ihan siis nytkin


hyvinvointiruno

kun elämä heittelee ja laittaa etäisyyttä
sillä on tapana yllättää
antaa kerralla roppakaupalla
pähkäiltävää

minä olen nähnyt kaikki kommervenkit
itsekin sortunut moniin
mutta näin tasapainoinen en ole koskaan ollut
ja on mahtavaa olla onnellinen

luottaa uuteen huomiseen
kuolettaa kaikki mennyt ja eilinen
olla läsnä niiden kanssa
joiden keralla kehittyy
tuntea kuiden kierto
ja herauttaa kielelle
sellaisia sanoja
joilla toinenkin elämässään edistyy

rakastan sitä
kun olemiseen on syy


mä vihaan lenkkeilyy

vittu että mä vihaan lenkkeilyä
ei saatana, ei vaan tunnu hyvältä
yritän vähän juoksuaskeleitakin ottaa
mut heti alkaa vaan pohkeita pakottaa
ja rakot jalkoja sakottaa
saatana että vituttaa

mut mä oon päättänyt
että nyt on kunto kohta kohdallaan
en enää jaksa maata sohvan pohjalla
ja yskiä vuoden kuudetta flunssaa

mut vittu että on hankalaa
ja tuntuu pahalta vatsassa
ja rahka maistuu kans tosi ällöltä
ja vastaan tulee vaan fitnessbeibejä
mä oon niin paska tässä

mut mä en luovuta, perkele
juoksen vaikka verta oksentaen
koska nyt mä oon sen päättänyt
ei elämäni lopu vielä liian aikaisin
mulla on liikaa vielä tehtävänä
että antaisin itseni jo nyt rapistua
kohta mä oon kunnossa

lupaan sen paitsi itelleni
myös noille vitun lenkkipoluille
saatana