kävelevät rikkinäiset muistot

lähempänä reunaa
keulin tänään
kauhtuneita paitoja
laitan kassiin
toinen toisensa perään

mietin missä meni vikaan
kun pääni ei kestänytkään
mikä olisi voinut onnistua
jos olisin uskaltanut rakastua

ehkä me kaikki olemme käveleviä muistoja
rikkinäisinä niistä ajoista
kun kerran katsoimme toisen kasvoihin
auringon laskiessa niin että
tanssi kasvoilla ikuisuus
ja siitä hetkestä ei olisi saanut edes valokuvaa
koska se hetki oli jo silloin kauan sitten mennyttä

mietin enää muutaman sekunnin
mitä ehkä tässä kaikessa menetin
mutta kipu on siitä hauska tunne
että siihen turtuu, siitä tulee vain
omille kasvoille yksi juonne
niin että kun kasvoillani tanssii ikuisuus
uupuu naamani ilmeeseen
joka kertoo kuiskaten:
”en tainnut olla onnellinen”

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s