herrasta luopunut

oppikoon jokainen kerrasta
miltä tuntuu luopua herrasta
juopua omasta polustaan
voipua vain jos sitä tarvitaan
eikä armoa säännöstellä sen mukaan
kuka tekee huorin ja muutoin mokaa
vaan uskoa vain siihen mikä oma on tahto
ja rappiota välttää enemmän kuin olisi pakko

kivun kautta kuolo korjaa
mädäntyneen, väsyneen
vahvuus piilee alla heikkouksien
vain jos ne yltään pois lähettelee
kiemurtelee virrassa kuin uhmata voisi
ja itselleen soisi sen mikä uutta loisi

niin minä teitäni kuljen
vereni väkevänä polkuani johtaa
kiiruhtamatta kohti etsintöjä kuljen
löydän varrelta metsän puun jos toisen
kuoren välissä on mieleni kartta
ja jos eksyn teen sen hyvin
niin että kasvattaa se maita

enkä yksin ole koskaan
mutta itsenäisenä kuljen

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s