hiljaisuuden palkinto

minä nielen kaiken
makaan allasi hiljaa
huone väreilee
puu palaa

olenko aina ollut näin mykkä
enkö aiemmin osannutkin
valita aina sanat paremmin

nyt en muista mitään
ei järkikään ole läsnä
sanat tulevat betonin takaa
kirpeinä silmät

kukaan ei määritä mistä saa
palkinnon kun tarpeeksi kauan
on vain hiljaa

ei kai sellaista palkintoa
ole olemassakaan
mutta sanat juuttuvat silti
kurkkuun niin kuin muuttuvat
unelmat haikeiksi toiveiksi
menneestä elämästä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s