nukahtaminen

kävipä niinä iltoina niin
että hän istui alakerrassa
viinilasi kädessään
miettien menneisyyttään
ja itki

jotkut toiseuteensa hukkuvat
hän sätti itseään
luuli kaipaavansa jotain
muttei häneltä puuttunut mitään
hän istui alakuloaan alas juoden
hikikarpalot hiuksissaan

ja hengitti viileää ilmaa
mietti miten pääsisi tuskastaan

nauroi hersyvästi aina aamuisin
kun yhä uuteen päivään heräsi
mutta kun kajo vaihtui hämärään
hän yhä palasi jonnekin pimeään

mutta ehkä vielä jonakin kirkkaana päivänä
hän lakkaa kuulemasta ääniä
ja näkemästä varjoja nurkissa
sitä päivää odotellessaan

hän silti yhä miettii
kuinka herkästi saa itsensä nukahtamaan
kun maistaa kolme litraa viiniä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s