kukaan ei enää palaa

kun sä kurkotat mua kohti
näet sen mitä olen piilottanut
mua ympäröi kilometrin korkuinen muuri
uskallatko kurkistaa sen yli?

siellä toisella puolella ei ole länsi-saksa
tai kiinalaisten muurinrakentajien kalloja
siellä on viileää ja pimeää
ja sanoja lausumattomia satoja

siellä elää savuinen jazz-salonki
kuiskauksia tulessa ja vapinaa tuulessa
mulla on arpia huulissa
suudelmasta uskomattomien
kaivauksilta maan alaisen joen
ja hiljaisuudesta pelon
värinästä perhosten

minä elän ja elän hengittäen
vain vaivoin näen vielä sinne
missä loppumattomasti huutavat sirkamat ikuisuudesta
kaikkialla palaa, täälläkin palaa

kukaan ei enää palaa

Mainokset

2 kommenttia on “kukaan ei enää palaa”

  1. blanca sanoo:

    Vaikuttavia runoja!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s