kyyn eleet

kuka kuoriutuu ystävän viitta yllä
ilmestyy vastaan iltakävelyllä
syleilee niin kuin olisi tuntenut aina
vaikkei tiedä missä olin edes viime perjantaina

kertoo niin paljon itsestään
ettei kuule mun ääntä huudostakaan
haluaisi nähdä useammin ja kaikenlaista ehdottaa
mutta lipevyyden aistii jo kaukaa
ja vilppiä ei voi multa peittää

kuka hieroo käsiään yhteen
kun on tiedossa tietoa
jolla voi toista tarpeen tullen satuttaa
hän myisi oman äitinsäkin
ellei olisi jo sylkenyt päälle
ja usuttaisi lähimmäisensä pettävälle jäälle
jos pääsisi itse sillä pidemmälle

vihaan

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s