kurimus

mä tiedän että maisema joskus selkeytyy
nyt horisontti on vinksallaan
ja jossakin luikertelee kyy

tunnen hiipivänä hetken ahdistuksen
pelon joka kätkee sisäänsä tappavan katseen
suljen silmäni ja tiedän että jokin ei täsmää
en osaa sanoa missä mättää mutta pimeässä häivähtää
kuuluu ääniä joita ei muuten kuulu
humisee ja paukkuu

ikkunan takana seisoo hahmo hupussaan
odottaa hetkeä oikeaa
minut näkee nukkumassa
vaihtelee huvikseen järjestystä mun huoneissa
ja kirjoittaa seiniin terveisiä hepreaksi

kiikareilla tuijottaa
yrittää saada selville
mitä mun takaraivossa tapahtuu
humaltuen sairaudestaan

mä jään kai tänne yhä odottamaan
milloin se hahmo tulee ja tukehduttaa
voi kunpa se antaisi minun psyykeni
kadota ennen kuin lähtee henki
niin säästyisin ehkä kivulta kun
lopulta iskee veitsi

Mainokset