ansoitettu

pykii vielä
minussa voima
tarpeettomana
en lepää vielä
jos sä yrität
rakastaa mua
vihalla
teet sen niin väärin

teet kaiken väärin
mä näen sen kaukaakin
ja silti sorrun samaan
ansaan yhä uudestaan
menen perässä kun
siintää horisontissa
edes hetki lämpöä
sanoja joiden kauissa
etäisenä soi rakkaus

ei kerrota kenellekään
että sen katku on pistävänä nyt
kun tilalla on katkerana
valuvaa kudosnestettä
suoraan niistä ihonpalasista
jotka olen menettänyt
luodessani itseni uudelleen
tyhjiöön jossa en ole mitään

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s