oodi aikuisuudelle

ei meistä tullutkaan mitään
me jäimme kiinni kaikkeen
siihen mitä emme koskaan saaneet
me juutuimme vuosikausien odotukseen
ajattelimme, että aina uusi vuosi täyttää kaiken
ja ne vuodet ajelehtivat ohi meistä
antoivat paljon mutta vääriä asioita
hinkkasivat itseään porttikongeihin joissa
ei kukaan luonut historiaa vaan kadotti menneisyytensä

ja me uskoimme aina, että jonain päivänä
seuraisimme isoa tähteä
ajattelimme lähdön olevan nopea
ja tapahtuvan kaiken ryminällä
emme osanneet ymmärtää
että meistä tuli kaikessa
pelkästään beigejä

vaihdoimme suuret tunteet
turtuneeseen nihilismiin
ilot ja haaveet
pessimistiseen realismiin
lapsuus meni ohi
aikuisuus vyöryy kohti
ja jossakin on se portti
josta mentyään tuntee kai toisin
mutta me emme pääse sinne asti
me jäämme tähän
näihin varhaisiin ajatuksiin

ja pelko kai iskostuu katseeseemme
niin että kaikkea lopulta pakenemme
harmaan kaikkiin sävyihin
ja pientareelle pysähdymme
ottaako joku silloin meistä kopin
vai valummeko viemäreihin
minä en tiedä mitään
mitä enemmän opin
sitä vähemmän tiedän enää mitään

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s