syksyruno

nyt en parempaan pysty
on minut vallannut syksy
hiipinyt sisälle kukonaskelin
ilmestynyt ovelle kädessään mortteli
sillä se on jauhanut minun pelkoni
iloni ja uskoni yhdeksi isoksi rouheeksi
jota nyt ripottelee mielivaltaisesti
jokaiseen päivääni

aamun kuulaat askeleet
iltapäivällä narisevat kumisaappaat
illalla kaiken ylle kiipeävä pimeys
ja yöllä kylmää ja yksinäistä

tammenlehtien päällä nukkuminen
ja tähtitaivaan katseleminen
ovat ihan hauskoja toimia kyllä
mutta viehätyn enemmän
kun maailma on hetken aikaa kaunis
sellaisina päivinä jolloin
tuntee saaneensa jotain aikaan

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s