huone täynnä tyhjää

valo hiipii pimeässä
niin hiljaa etten näe sitä
se vartoo nurkissa
säikäyttää sieltä

minä vapisen
huone täynnä tyhjää
sylissäni palasia
rikkinäisistä haaveista

likoamassa kyyneleet
ja pettymyksistä järvi
istuessani ikävä
lohduksi astuu sisään

valo jatkaa kulkuaan
kaiku vähitellen lakkaa
alavien maiden kantajat
enää pohjasakkaa

ja kuivaksi käynyt suokin
minä vain en rauhaa saa

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s