naisen raivo

milloin tunsin oloni turvalliseksi
siitä on jo hetki aikaa
tai muutama elämä

joskus raivostun ja silloin
mun naama punehtuu aivan
hillitsen itseni vain silloin
kun katseeni salamoi ikuista yötä

ja yhtä nopeasti lepyn
niin kuin leppäkertut musertuvat stilettikoron alle
vahingossa, niin käy monelle reppanalle
ei lohduta täytettykään nalle
hirvikärpäset asettuvat kynsinauhoille
ja paperista tehdyt käärmeet lentelevät
sinisinä, sikin sokin, tähdettömälle taivaalle

mä oon ehkä joskus vähän väsynyt
mutta hermoheikkoa en allekirjoittaisi
vaikka istuisin a-studiossa tai syytetyn penkillä oikeussalissa
mä pidän kiinni mun versiosta
koska maailma, maailma on subjektiivinen konstruktio

ja mä vihaan kaikkee täällä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s