yksinäinen umpisolmu

päiviä on niin monta
ja yhtä monta on
onnetonta

raapii auraa
syvänteiden ääni
kiihkossaan
kadottaa käden
johon tarttua

yksinäinen umpisolmu
vähän kastautuu kalseassa valossa
säädylliset suruajat ja korkealle nousevat liput
kumisevat tyhjyyttään kun katseessa
jo toisen pirtaan mielii

kuka lohduttaisi silloin
kun ei ole enää kohtua
jonka lämpöön paeta
kun maailma tuntuu pahalta

ei ole ketään
onnetonta

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s