liekkimeri syksyisen taivaan yllä

sellaisena päivänä ilmassa tuoksui syksy
minä istuin posliinijumalan yllä ja itkin
korvistani lenteli kärpäsiä
ja vaikerrukseni kaikui pitkin käytäviä

kellot pysähtyivät huoahtaen
radiossa puhuttiin lähestyvästä lopusta
minä ompelin marmorilattioista vereviä tauluja
ja katselin ikkunasta joutsenlauluja

satoi kaatamalla leijoja ja kaikkea kultaista
ihmiset katsoivat puiden oksiin ja näkivät siellä pelastuksen
iskivät hampaansa kaarnanpaloihin ja onnellisina sammuivat uniin
mutta minä valvoin, jokin oli toisin

levottomuudesta versoi kummallisia aatoksia
toimieni lomassa kuulaaksi muutuin
kerroin kysyjille, että maailma on kaunis
ja sellainen siitä tulikin
kun valaisi taivaan
liekkimeri ja kuoleman katku

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s