kaikki ne kuvat

veri hiipii povelle
siitä reittä pitkin
valuu sinne missä
maa sortuu
railoiksi kaartuu

minulla on kädessäni astalo
sillä näen itseeni osuneeni
maailma tuikkii
olemisen pettävyyttä
hengitän raskaasti
yritän keksiä syytä
tarttua vielä puhelimeen
soittaa ja sanoa:
”mä tarvitsen apua”

hurme syleilee
silmilläni näen
saippuakuplat
auringon spektrin
uuden auton tuoksun
haalarimerkkien tilkkutäkin
papin aamenen
rikkinäiset sukkahousut
kanarialla palaneet kasvot
lapsivedenputouksen
mustikkamuffinssit
sormiväreillä maalatun kortin
kikatuksen kuivumassa olevien lakanoiden välissä
hyppynarun
hypyn tyhjyyteen

kuulen enää oman pulssini
se vaikertaa tahdissa sumun
joka huoneesta himmeästi
pujahtaa sisään ammeeseen
ja minuun kujeillen haluaa

sen jälkeen kuvat nopeutuvat
kunnes jäljelle jää ainoastaan
puhelin joka tuuttaa varattua

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s