kuivuneet meret ja kukkien maa

vieläkö katsot haikeana merta
kai näet sen jo kuivuneen?
ponttoonin päällä jo muiden
lastenlapset perheineen

ne vilkuttavat sulle sieltä
aurinko vuotaa jotain punaista tänään

sun päiviesi ehtooksi käyvä maa
liikkuu aavistuksen itään
joka askeleellasi voit tuntea tuulen
se yrittää selkääsi vienosti eteenpäin kaartaa
näyttää laakson jossa kukista on meri
ja uudempi, kaunis maa

mutta sun unelmat kai yhä saa
jokin toinen aika, toinen taas
milloin avaat silmäsi
ja näet kaiken olevaisen
etkä enää odota ikuisesti
sitä, mitä et koskaan saa

Advertisements


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s