syksy

nuoruuteni vilistää pitkin seinää
huuhtoutuu mukana aamukasteen
alati poukkoilee
kytee lailla alakulon
joka syksynä juoksee perässäni

loimuaa jo talvi
tyhjyytenä edessäni
kuplivat ihon alla
epätoivon ensisäkeet
enkä enää tiedä
minne tästä meen

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s