sivuosan nainen

jo joutuu kaikki mainen
edestä glorian väistymään
minä olen nainen
vailla valoa
verhoissa lymyilen
klaffivirheet kädessäni

seurailen sellaista usvaa
jonka keskeltä ei näe
kuin kangastuksena
oman peilikuvansa

harha-askeleet tiellä pohjoiseen
jääneet monille viimeisiksi

kuka rakastaa ketä ja miksi
valveunia liikaa vaan
ymmärrys hetken hehkusta
ja lopullisuus äänessä

heitä minä ohjaan
ja ehkä vähän pelkään

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s