minä synnyin kanteleenkieliä kitalaessani

minä synnyin kanteleenkieliä kitalaessani
ja märkiviä haavoja taipeissani
minä kasvoin silmät tikattuina
ja korvissani sienimetsiä

minä lauloin sädehtivän soinnun
minä istuin valo kasvoillani
minä kuuntelin loppuunpalavan soihdun
minä itkin, istuin ja itkin

minä kiiruhdin pieniin taloihin
asettelin itseni paloihin
kirjoitin kämmenselkääni ohjeita
ja valoin meihin toivoa

mutta se toivo ei riittänyt
ei mitään jäljellä

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s