vastapäiset talot

päivisin mietin, minne lähtisin
öisin makaan turkiskuoriaisen toukkia otsallani
istun iltaisin ikkunan ääressä
vastapäisen talon yläkerrassa
joku uittaa puluja ikkunansa välissä
mietin, minne siitä tulisi soittaa

öisin eksyn syyssateisiin
aamuisin ämpäriin pettymystä valan
silmissäsi katse alkaa jo ontoksi käydä
veren haju seuraa pitkin eteistä
silmäluomiesi päällä yhä enenevissä määrin
kiemurtelee matoja, sellaisia paksuja
ja sun huulillasi samoilevat enää ikenien palat

päivisin keitän teetä
öisin hiljaisuus viihtyy mun seuranain
aamuisin vettyvät joskus silmät
niitä puluja löytyy sisäpihan roskalavalta hukkuneena
sinä siellä ammeessa yhä vain makaat
ehkä olet siellä vuosisadan
minä mietin yhä, minne lähtisin

ja se joku roikkuu pian parvekkeeltaan
sitten ikkunastani se kiipeää sisään
ja sinun kanssasi käy pian ammeeseen
siinä te makaatte kaksisteen

enkä minä pääse täältä minnekään

Mainokset